Äitien edut puhuttavat
Turun Sanomien maanantain 18.10 pääkirjoituksen mukaan perhevapaiden aiheuttamien kustannusten kohdentamisesta on puhuttu Suomessa kymmenen vuotta. Turun Sanomat nosti esille tärkeän teeman, joskin aikajänteestä olen eri mieltä. Kustannusten tasaamisesta on puhuttu ainakin kolmekymmentä vuotta. Muistan, kun asiasta keskusteltiin Eduskunnassa 1980-luvulla.
Äitien työnantajat maksavat äitiysvapaat ja leijonanosan vanhempainvapaista. Konkreettisia tuloksia tilanteen tasaamiseksi ei ole saatu aikaiseksi, vaikka asiasta keskustellaankin.
Kysymystä perhevapaiden kustannusten jaosta on sivuttu myös Euroopan parlamentissa keskiviikkona äänestykseen tulevan raskaussuojadirektiivin vuoksi. Kättä väännetään siitä, saako äiti 18 vai 20 viikon äitiysvapaan ja minkä tasoisella korvauksella.
Komissio ehdottaa 18 viikon äitiysvapaata ilman ehdotonta täyspalkkausvaatimusta. Parlamentin tasa-arvovaliokunnan tavoitteena on ollut 20 viikon äitiysvapaa täydellä palkalla. Myös kompromissiratkaisu 18 viikon äitiysvapaasta matalammalla palkalla on pöydällä.
Eniten kiistaa aiheuttaa raha. Elinkeinoelämä pitää täyspalkkavaatimusta liian kalliina. 20 viikon äitiysvapaa täydellä palkalla aiheuttaakin lyhytaikaisia lisäkustannuksia etenkin maissa, joissa vapaat ovat lyhyet eli esimerkiksi Saksassa ja Englannissa. Suomen elinkeinoelämän kannalta ratkaisu toisi tasa-arvoisempia kilpailuedellytyksiä edellä mainittujen maiden kanssa.
Paljon olennaisempia ovat kuitenkin pitkäaikaisseuraukset. Jos pitkäaikaisseuraukset ovat positiivisia, voi äitiysvapaan pidentämistä ja hyvää kompensaatiotasoa pitää hyödyllisenä investointina.
Syntyvyys on korkeinta maissa, joissa hyvät perhevapaat ja lastenhoitopalvelut tasaavat lapsista aiheutuvaa rasitusta. Samoissa maissa myös naisten työllisyysaste on korkein. Hyviä esimerkkejä ovat Ruotsi, Tanska, Islanti ja Suomi. Naisten työmarkkinoille osallistuminen ja korkea syntyvyys on mahdollista yhdistää ja sitä pitäisi EU:ssa tukea.
Raskaussuojadirektiivin vaikutusarvioinnissa todetaan, että jo yhden prosentin nousu naisten työllisyysasteessa riittäisi kattamaan direktiivistä aiheutuvat kustannukset. Lisäksi suurempi syntyvyys parantaa talouskasvua korkean tulotason maissa.
Raskaussuojadirektiivi ei puutu perhevapaiden kustannusten jakoon. On kansallinen kysymys päättää miten äitiysvapaan kustannukset jaetaan yhteiskunnassa ja miten ne työnantajille kompensoidaan. Kaikkien – mukaan lukien isien – työnantajien tulee osallistua äitiysvapaan kustannusten maksuun. Myös itsenäisiä ammatinharjoittajia pitää tukea työn ja perhe-elämän yhteensovittamisessa. Lisäksi isiä on kannustettava vanhempainvapaiden käyttämiseen. Lapset ovat aina yhteisiä.
Turun Sanomat peräänkuulutti työnantajien välistä solidaarisuutta. Samaan peräänkuulutan minäkin. Lisäisin listaan vielä poliittiset päättäjät. Suomella ja Euroopalla ei ole varaa olla kehittämättä perheiden asemaa. Perhe- ja työelämän parempi yhteensovittaminen edistää sekä perheiden hyvinvointia että työllisyyttä ja talouden kehitystä.
Julkaistu Turun Sanomissa 20.10.2010