Aikuisopiskelijan ajatuksia
Olen kohta kaksi viikkoa opiskellut ahkerasti ranskaa Ranskassa. Kirjoitan tätä keskiviikkona oppituntien jälkeen. Suomen tiedotusvälineitä en ole seurannut kuin satunnaisesti netin kautta. Tuntuu hyvältä irrottautua totutuista kuvioista ja paneutua täysipainoisesti opiskeluun.
Kielten opiskelu vaatii pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä. Nopeista pikavoitoista on turha haaveilla. Ranskan opiskelun aloitin alkeista vasta aikuisena, joten töitä riittää.
Ranskan opintoja harrastan varmasti koko loppuikäni. Opiskelu on paitsi hyödyllistä Euroopan parlamentin työn kannalta myös mieluinen harrastus, joka palkitsee uutteran puurtajan.
Jo ensi viikolla alkavat työt Euroopan parlamentissa. Suomessa taas keskustellaan presidenttiehdokkaista. Asian tiimoilta minuakin ovat useat toimittajat lähestyneet. Heille olen joutunut valitettavasti vastaamaan: Minä opiskelen nyt ranskaa!
Valta kiinnostaa, myös tasavallan presidentin riisuttu valta. Se kiinnostaa paitsi kansalaisia myös ehdokkaaksi pyrkiviä poliitikkoja. Realismi loistaa poissaolollaan, kun ehdokkaaksi pyrkivät maalaavat ensin synkkiä uhkakuvia maailman tilanteesta ja julistavat sitten itsensä, jos ei nyt maailman, niin ainakin Suomen pelastajaksi.
Hyvien tarkoitusten nimissä maailmassa on saatu aikaan myös paljon pahaa. Näkyihinsä uskovat kansanjohtajat voivat olla vaarallisia.
Liian innokkaista vallankäyttäjistä on historiassa huonoja kokemuksia. Olisiko turvallisinta kallistua Mauno Koiviston kannalle? Hänhän aikoinaan totesi, että turvallisinta on, että vaikeita päätöksiä tekevät ne, jotka eivät nauti siitä. Koivisto ainakin näytti usein tuskaiselta vaikeita päätöksiä puntaroidessaan.
Itse tuskailen lähipäivät presidenttikysymyksen parissa. Kun minunkin nimeni on pyörinyt siinä nimiruletissa, josta keskusta etsii presidenttiehdokastaan, on asiaan otettava kantaa myös julkisesti.
Presidenttiehdokkaan valinta on tärkeä asia jokaiselle puolueelle. Päätös ehdokkuudesta on tietysti myös suuri henkilökohtainen ratkaisu niille, jotka ehdokkuutta ovat joutuneet harkitsemaan.
Keskustalla on ollut vaikeuksia saada useita presidenttiehdokkaaksi haluavia, jotta esivaali olisi mielekästä järjestää. Toistaiseksi Paavo Väyrynen on ainoa ehdokas. Väyrynen on ehdokas, jonka asiantuntemus on huippuluokkaa.
Täytyykin hieman ihmetellä joidenkin paniikkia presidenttiasiassa. Median vedätykseen keskustalaisten ei pidä mennä. Pidetään asiat omissa käsissämme.
Kaikilla puolueilla on tällä hetkellä suunnilleen sama tilanne, käytännössä yksi ehdokas. Olkaamme kiitollisia Väyryselle, että hän on asettunut ehdolle. Ilman häntä keskusta voisi olla jopa ilman yhtään ehdokasta.
Väyrysen kohtelu ei ole aina ollut asiallista. Ei keskustalaisten pidä käydä Väyrysen henkilön kimppuun, kyllä kilpailijat ja media sen puolen hoitavat. Asioista voi olla eri mieltä. Keskustellaan asioista ja tunnustetaan, että keskustassakin on eri tavalla ajattelevia ihmisiä.
Jos keskusta haluaa palata suurten puolueiden joukkoon, erilaisuutta on kunnioitettava. Vai haluammeko kymmenen prosentin puolueeksi, jossa saa olla vain samaa mieltä?
Julkaistu Suomenmaassa 26.8.2011