ANNELI JÄÄTTEENMÄKI

Olin viime viikolla Jordaniassa ja Libanonissa Euroopan parlamentin budjettivaliokunnan matkalla tutustumassa pakolaisten arkeen.

Olot Jordanian ja Libanonin pakolaisilla ovat karut. Puutetta on kaikesta. Puhdasta vettä, ruokaa ja lääkkeitä ei ole riittävästi. Koteina toimivat muovisäkeistä kyhätyt rakennukset.

Libanonissa on kuusi miljoonaa asukasta, joista pakolaisia on lähes kaksi miljoonaa. Maa on pinta-alaltaan paljon pienempi kuin Suomi ja köyhyys on suurta. Libanonilaisista 20 prosenttia asuu köyhyysrajan alapuolella. Arkea pyöritetään äärettömän köyhissä ja puutteellisissa oloissa.

Libanon on vastakohtien maa. Luksushotellien takapihoilla ihmiset kaivavat roskatynnyreitä löytääkseen syötävää. He asuvat kaduilla tai hökkelikylissä.

Moni libanonilainen kysyy, miksi pakolaisia autetaan vaikka omassakin maassa on äärimmäistä köyhyyttä? Oman maan köyhien asema on samanlainen kuin pakolaisilla, ellei pahempi. Heille Libanon tai kansainvälinen yhteisö ei tarjoa yhtään mitään.

EU tukee Libanonissa ja Jordaniassa pakolaisten koulutusta ja terveydenhuoltoa. Matkamme tarkoituksena oli tarkastella avun tarvetta ja avun perillemenoa. EU:n tuki pakolaisille on merkittävää. Ilman tukea lapset eivät saisi minkäänlaista koulutusta.

Kysyin erään koulun rehtorilta, että miten he selviävät kun kaikesta on pulaa. Rehtori ja opettajat kertoivat, etteivät he voi koko ajan miettiä mistä kaikesta on pulaa. He haluavat käyttää aikansa suunnitellakseen toimintaa ja tulevaisuutta. Se antaa energiaa ja toivoa. Kaiken voi tehdä niin monella eri tavalla.

Vastaus antoi meille suomalaisille ja eurooppalaisille paljon miettimisen aihetta. Kaiken voi todellakin tehdä monella tavalla. Pakolaisilta ja heidän kanssaan toimivilta vaaditaan paljon kestävyyttä, mielikuvitusta ja uskoa tulevaisuuteen.

Ainoa toivon kipinä pakolaistilanteen ratkaisemiseksi olisi saada rauha ja vakaus Syyriaan ja koko Lähi-idän alueelle. Ihmisten kodit ovat tuhoutuneet, mutta kotimaahan palaaminen voisi olla mahdollista.

Jälleenrakennus toisi töitä ja uskoa tulevaisuuteen. Turismi palaisi vähitellen ja toisi toimeentuloa. Kuitenkin niin kauan kuin sota jatkuu, ihmiset kärsivät. Humanitäärisellä avulla voimme hieman lievittää kärsimystä.

Anneli Jäätteenmäki
Euroopan parlamentin varapuhemies