Yhteistyöllä uhkakuvia vastaan
Syksyn Venäjä-keskustelu sai minut vakuuttuneeksi siitä, ettei ole viisasta keskittää kaikkea ulkopoliittista valtaa pääministerille. Kokoomus kutkutteli pienen suomalaisen vähemmistön Venäjävastaisia tuntoja. Entä jos pääministeri johtaisi ulkopolitiikkaa?
Kaikki naapurimaat ovat Suomelle elintärkeitä. Suomalaisilla, varsinkaan johtavilla poliitikoilla, ei ole mitään syytä loukata puheillaan naapurimaita. Esimerkiksi venäläiset ovat omanarvontuntoista kansaa.
Ja olemmehan me suomalaisetkin aika herkkähipiäisiä. Muistamme edelleen hyvin, kun Italian pääministeri Silvio Berlusconi moitiskeli jo vuosia sitten suomalaista ruokaa. Koko Suomi loukkaantui.
Heikki Ylikankaan tulkinnan mukaan kansalaissodan alussa Pohjanmaalta kotoisin olleet sotilaat luulivat lähtevänsä taistelemaan venäläisiä, ei suomalaisia vastaan. Heidän tarkoituksena oli ajaa venäläiset pois Suomesta. Myöhemmin he joutuivat näkemään, että totuus oli toisenlainen.
Olemme vaarassa törmätä samankaltaiseen ongelmaan tämänhetkisessä keskustelussa Venäjästä. Taustalla tuntuu olevan ajatus Venäjästä jonkinlaisena suurena uhkana ja vihollisena Suomelle.
Tällöin kuitenkin saattaa olla niin, että mittauksemme kohde ei vastaa todellista kuvaa Venäjästä. Venäjä ei ole Neuvostoliitto ja nykyinen Venäjä ei ole enää sama Venäjä kuin 15 vuotta sitten.
Totuus on usein odotettua paljon monimutkaisempi, kun katsomme mittauksen kohdetta tarkemmin. On helppo esimerkiksi unohtaa, että tällä hetkellä venäläiset ovat suurin yksittäinen ulkomaalaistaustainen väestöryhmä Helsingissä.
Viime kesänä kävellessäni helsinkiläisessä lähiössä huomasin yksityisen kyltin, jossa kehotettiin suomeksi, englanniksi ja venäjäksi pysymään poissa pihamaalta. Mietin sitä, edustaako tämä kyltti laajemminkin tulevaisuuttamme?
Politiikka on yhteisestä tulevaisuudesta päättämistä. Poliitikot pyrkivät muokkaamaan, enemmän tai vähemmän onnistuen, tulevaisuutta haluamakseen.
Jos pidämme Venäjää naapurina, jota on syytä pelätä ja jonka voiman mittaaminen on tärkeää, niin maittemme välisten suhteiden tulevaisuus ei näytä valoisalta. Tärkeämpää on sellaisen tulevaisuuden rakentaminen, josta molemmat voivat hyötyä. Olennaista on yhteistyö eikä uhkakuvien maalailu.
Suurimmat Venäjään liittyvät uhat Suomelle ovat ympäristöuhkia, järjestäytyneen rikollisuuden aiheuttamia ongelmia, tai mahdollisten Venäjän sisäisten mullistusten aiheuttamia haittavaikutuksia.
Näitä uhkia ei ratkaista jämähtämällä vanhaan ajatteluun. Niiden ratkaisemiseksi tarvitaan ennen kaikkea yhteistyötä. Yhteisen tulevaisuuden rakentaminen tulisikin perustua tällaisten uhkakuvien vähentämiseen ja sellaisen yhteistyön kasvattamiseen, josta on hyötyä molemmille osapuolille.
Esimerkkejä tällaisesta yhteistyöstä ovat maiden väliset vilkkaat kauppasuhteet tai ihan konkreettisesti pian avattava nopea junayhteys Helsingin ja Pietarin välillä.
Yhteistyön rakentamisessa myös ihmisoikeuksia tulee pitää esillä. Venäjän tulee parantaa ihmisoikeuksien ja oikeusvaltionsa tilaa. Tällöin tulee pitää mielessä myös se, että Venäjän ihmisoikeuksien vastaiset voimat voivat pitää ihmisoikeuksien esilläpitoa keppihevosena Venäjän aseman heikentämiseen.
Kun länsimaat luopuivat siirtomaistaan pääosin noin 50 vuotta sitten, niin siirtomaista luopuminen ei sujunut ilman ongelmia. Venäjällä hieman samanlainen prosessi tapahtui vasta Neuvostoliiton hajotessa.
Tämän takia yhteistyön rakentaminen Venäjän kanssa on tasapainoilua ihmisoikeuksien ja Venäjän maantieteellisten intressien kanssa. Jos emme voi maantieteelle mitään, niin on parempi rakentaa yhteistyötä kuin vahvistaa raja-aitoja.
Julkaistu Suomenmaassa 15.9.2010