ANNELI JÄÄTTEENMÄKI

Verojen välttely ja veronkierto nousivat viime viikolla otsikoihin. Paratiisin papereiksi nimetty tietovuoto paljastaa suuryritysten ja rikkaiden verovälttelyä veroparatiisipalveluja tarjoavien yhtiöiden kautta.

Tietovuoto ei ole ensimmäinen laatuaan. Viime vuonna sama toimittajien yhteenliittymä toi julkisuteen Panaman paperit. Molemmissa vuodoissa tuli esiin myös valtionpäänmiesten yhteyksiä veroparatiisiyhtiöihin ja päätöksentekijöiden arveluttavia sijoituksia.

Yksi kohussa ryvettyneistä on Ruotsin elinkeinoelämän hallituksen puheenjohtaja Leif Östling. Hän on tietovuodon tietojen mukaan muun muassa järjestellyt verotustaan matalista veroista tunnetun Maltan kautta.

Östling ei varmasti ole papereissa mainituista suurimpia vallankäyttäjiä, mutta omaan korvaani hänen kommenttinsa pistivät erityisesti, koska ne paljastavat yhteiskunnallisesti riskialttiin asenteen olemassaolon.

Östling sanoo maksaneensa veroja tuhannen ruotsalaisen edestä, eikä koe saavansa verorahoilleen vastineeksi mitään. Hän kokee oman henkilökohtaisen verokertymänsä täyttyneen ja pitää sen vuoksi järjestelyään hyväksyttävänä.

Verorahoista tehdään liimaa, jolla yhteiskunta pidetään osaltaan kasassa. Siinä vastinetta myös Östlingin verorahoille. Elinkeinoelämän johtajana hän tietää varmasti hyvin millaista liiketoiminnan harjoittaminen on olosuhteissa, joissa ei ole vakaata yhteiskuntajärjestystä ja kehittynyttä demokratiaa.

Östlingin kommenttien kaltaisia äänenpainoja on kuultu aika ajoin myös kotimaisessa keskustelussa. Voimme kuitenkin olla tyytyväisiä siitä, että viimeisimmissä vuodoissa ainakaan räikeimpien esimerkkien joukossa ei ole vielä ollut suomalaisia. Toivottavasti kuva vastaa todellisuutta.

Viimeaikaisten vuotojen ja niiden julkisen käsittelyn myötä voidaan sanoa, että media on toimittanut tehtäväänsä hyvin. Valitettavasti päätöksentekijöistä ei voida sanoa samaa.

Veronkierron ja porsaanreikiä hyödyntävän vero­suun­nit­telun torjumiseen tarvitaan euroop­pa­laisia ratkaisuja.

Kansallisten verolainsäädäntöjen eroavaisuuksia erityisesti yhteisöveron kohdalta on harmonisoitava siten, että kilpailu jäsenmaiden välillä poistuu. Tietojenvaihtoa ja avoimuutta on niin ikään lisättävä.

EU:ssa on käyty keskustelua veroparatiisien listaamista niin sanotulle mustalle listalle. Esitys on kuitenkin ollut jumissa, koska osa jäsenmaista vastustaa listan muodostamista.

Syyt tälle ovat ilmeiset. Yksi räikeimmistä esimerkeistä löytyy komission johdosta. Nykyisen komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin ollessa Luxemburgin pääministerinä olivat maan veroviranomaiset tehneet yritysten kanssa sopimuksia, joilla minimoitiin yritysten verotus. Junckerin maine tahriintui kohussa heti komission alkutaipaleella ja tapahtumien varjo on edelleen komission yllä.

Veroparatiisien vastaisten toimien jumiuttamisesta ovat vastuussa kuitenkin myös jäsenmaat. Monet jäsenmaat hyötyvät veroparatiiseista. Avoimeen ja reiluun demokratiaan ne eivät kuitenkaan kuulu. Veroparatiisien avulla vältetyille veroille olisi käyttöä kaikissa jäsenmaissa.

Anneli Jäätteenmäki
Euroopan parlamentin jäsen