Vahvat maakunnat ja Suomen idea
Europarlamentaarikon joulutauko on ohi. Tällä viikolla paiskitaan töitä jo Brysselissä. Suomen eduskunnankin olisi syytä harkita lomiensa lyhentämistä. Kovin tehokkaalta ei kuulosta se, että eduskunnan kevätistuntokausi alkaa vasta helmikuussa.
Vietin joulun ja uudenvuoden tienoon Lapualla. Kävin monia mielenkiintoisia keskusteluja, esimerkiksi Seinäjoella Etelä-Pohjanmaan korkeakouluyhdistyksen ja yliopistokeskuksen ja Lapualla energiaekspertti Thermopoliksen edustajien kanssa. EU-asioita sivuttiin myös monissa satunnaisissa tapaamisissa.
Puheenaiheiden yhden teeman voisi kiteyttää kysymykseen: mikä on juuri nyt Suomen idea Euroopan unionissa? Esille nousi kolme johtavaa ajatusta. Ensinnäkin Suomen tulee olla kohtuuden yhteiskunta. Toiseksi Suomen idea ovat vahvat maakunnat. Ja kolmanneksi syrjäisen aseman haitat pitää kääntää vahvuuksiksi.
Nostetaan kärkeen yksi asia. Loistava idea Suomen ideaksi ovat vahvat maakunnat. Suomi ilman vahvoja maakuntia olisi köyhä sekä aineellisesti että henkisesti.
Tässä ei ole sinänsä mitään uutta. Jo Maamme-kirjassa 150 vuotta sitten Zachris Topelius korosti, että Suomen talous perustuu erilaisiin maakuntiin.
Monet ovat pelänneet, että maakunnat sulautuvat yhteiseen eurooppalaiseen mössöön ja maakuntien erityispiirteet katoavat eurooppalaisessa puristuksessa. Taitaa olla turha pelko.
Maakuntien erityispiirteet eivät ole niin heikoissa kantimissa, että ne musertuisivat johonkin eurooppalaiseen hienosteluun.
Tänä päivänä alueiden tulevaisuuteen pätee uusi sääntö: mitä kauempana Helsingistä, sitä paremmat näkymät. Tosin puheissa on eroja. Yritysjohtajat suhtautuvat tulevaisuuteen valoisammin kuin kuntapäättäjät. Pienten ja keskisuurten yritysten merkitys korostuu.
Etelä-Pohjanmaan vahvuudet tiedetään. Kasvun moottori on vahva elintarviketeollisuus. Ajatus pellolta pöytään on lyönyt hyvin läpi. Käytännön työssä pitää panostaa entistä enemmän kansainvälisille kentille. Laakereille ei voi jäädä lepäämään.
Suomi on Länsi-Euroopan itäisin ja Itä-Euroopan läntisin maa. Sijaitsemme Euroopan reunalla, mikä aiheuttaa joskus pakonomaista tarvetta pyrkiä kaikkiin mahdollisiin ytimiin.
EU:ssa pyritään yhdenmukaisuuteen monilla aloilla. Siinä on paljon hyvää, mutta tällä tiellä on myös vaaroja. Euroopan menestyksestä kirjoitti jo John Stuart Mill kuuluisassa kirjassaan Vapaudesta vuonna 1859.
Millin mielestä Euroopan tuli kiittää menestyksestään kansojen erilaisuutta. Jokainen on ajan mittaan erilaisuudestaan huolimatta suostunut ottamaan vastaan sen hyvän, jota muilla on ollut tarjolla.
Mill huudahti 150 vuotta sitten: “Jos individuaalisuuden vaatimukset koskaan ovat puolustettavissa, niin nyt on oikea aika, kun vielä paljon puuttuu täydellisestä pakollisesta yhtäläistämisestä.”
Moni yrittää viedä EU:ta liittovaltion suuntaan, täydelliseen samankaltaisuuteen. On suuri väärinkäsitys, jos oletetaan, että kaikki viisaus on Brysselissä. Näin ei todellakaan ole.
Me suomalaiset voimme toteuttaa Suomen ideaa selkeällä sanomalla: Liittovaltiokehitys on pysäytettävä, eläköön kansojen erilaisuus!
Julkaistu Ilkassa 9.1.2013