Terveystiedolla on merkitystä
Sanotaan, että tieto lisää tuskaa, mutta tämä on vain osatotuus. Meillä suomalaisilla on erittäin hyviä kokemuksia terveystiedon levittämisestä. Pekka Puskan johtama Pohjois-Karjala-projekti osoitti valistuksen voiman. Tieto kevyempien elämäntapojen terveellisyydestä on levinnyt ympäri maailman eri viestintävälineiden kautta.
Tieteellinen tieto terveyden edistämisestä on 1970-luvun alun jälkeen lisääntynyt huimasti. Tämä ei kuitenkaan riitä. Tutkimustieto pitää esittää siten, että kuluttaja saa nopeasti ja luotettavasti tietää mitä kaupasta ostaa ja suuhunsa laittaa.
Suomalaiset kansantaudit ovat suoraan yhteydessä päivittäiseen ravintoomme. Monilla meistä on diabetes, laktoosi-intoleranssi ja allergioita, joiden hoidossa ja ennaltaehkäisyssä oikean ruokavalion merkitystä ei voi vähätellä.
Yksinomaan EU:ssa on 31,2 miljoonaa diabeetikkoa. Tämä tarkoittaa, että yli 8 prosenttia aikuisista sairastaa diabetesta. Hälytyskellojen pitäisikin soida viimeistään nyt.
Pelkkä halu syödä ja elää terveellisesti ei aina riitä. Terveellisistä elämäntavoista tarvitaan tietoa. Myös päättäjillä on oltava uskallusta tehdä päätöksiä, joilla tuetaan terveellisiä valintoja.
Euroopan parlamentissa äänestettiin jokin aika sitten elintarvikkeiden pakkausmerkinnöistä.. Parlamentti hyväksyi uudet säännöt, joiden mukaan ruokien ja juomien energia-, suola- ja sokeripitoisuuksista tulevat pakollisiksi ja niiden pitää olla helposti luettavissa.
Askel on otettu oikeaan suuntaan, mutta parannettavaa riittää vielä. Esillä oli myös ehdotus, jonka mukaan rasva-, sokeri-, ja suolatiedot olisi pitänyt ilmoittaa niin sanotuilla liikennevaloilla. Punainen tarkoittaisi liian korkeaa pitoisuutta ja vihreä alhaista pitoisuutta.
Järjestelmän hyvänä puolena olisi ollut helppolukuisuus, mutta parlamentin enemmistön mielestä liikennevalot olisivat yksinkertaistaneet asioita liikaa. Hedelmämehu ilman lisättyä sokeria olisi saanut valot näyttämään punaista. Liiikennevalot olisivat kuitenkin olleet selkeä visuaalinen signaali. Mikäli tuotteessa olisi punainen valo, kuluttaja miettisi asiaa, vaikka päätyisikin ostamaan sen.
Ei ole sattumaa, että järjestelmää vastustivat kaikkein ankarimmin kansainväliset ruokajätit joukossaan muun muassa Coca-Cola ja Nestlé. Tosiasia on, että sokerikolasta ei saa terveellistä millään, mutta informaation voi esittää monella tavalla.
Parlamentin hyväksymässä järjestelmässä ruokien energiapitoisuus eli kalorimäärät tulevat selvästi esille pakkauksen etupuolelle ja aina samaan paikkaan. Tavoitteena on totuttaa kuluttajat löytämään tieto sen kummemmin etsimättä.
Valitettavana pidän parlamentin kantaa alkoholijuomien merkintöihin. Parlamentin kanta on, ettei alkoholijuomien pakkauksista tarvitse ilmetä elintarviketietoja eli esimerkiksi kokonaisenergian tai sokerin määrää. Tieto olisi kuitenkin elintärkeä esimerkiksi diabeetikoille.
Elintarviketeollisuudessa liikkuu valtava määrä rahaa. Meidän kaikkien on syötävä ja yhä useampi ihminen ostaa ruokansa pitkälle jalostettuna, jolloin sen ravintokoostumukseen pääsee vaikuttamaan melko vähän.
Parlamentti haluaa ulottaa elintarvikkeiden alkuperämaamerkinnät lihaan ja maitotuotteisiin. Kuluttajan näkökulmasta ruuan alkuperämaalla on merkitystä. Itse kannatan lähi- ja kotimaista tuotantoa.
Ennen parlamentin elintarvikemerkintä-äänestystä sähköpostini täyttyi eri suuntaan lobbaavien etujärjestöjen toiveista. Joensuun torilla luomuperunoita myyvän tuottajan ja monikansallisen elintarvikejätin intressit poikkeavat toisistaan. Uskoisin, että moni on valmis maksamaan hiukan enemmän ruuasta, jonka alkuperä ja tuottaja on tiedossa.
Tavoitteena tulee olla sellainen elintarvikkeiden merkintäjärjestelmä, jonka tulkitseminen on nopeaa ja varmaa. Terveellisten elämäntapojen noudattaminen on oltava helppoa.
Terveellisen ruuan pitäisi olla myös riittävän edullista, jotta vain hintaa tarkkaileva kuluttaja ei tekisi epäterveellistä valintaa. Näin ei ole Suomessa, vaan maksamme ruokakoristamme noin viidenneksen enemmän kuin EU-maissa keskimäärin. Syrjäinen sijainti, ankara ilmasto ja kireä verotus ovat osasyitä ruuan kalleuteen. Siihen eivät pakkausmerkinnät valitettavasti auta.
Julkaistu Suomenmaassa 2.7.2010