ANNELI JÄÄTTEENMÄKI

Talouskriisi on aiheuttanut sen, että valtion menoja leikataan.  Katseet kääntyvät tällöin myös puolustusmäärärahoihin. Saksa, Iso-Britannia, Ranska ja Ruotsi aikovat leikata puolustusbudjettejaan. Tällainen muutos antaa kuitenkin mahdollisuuden tehdä asioita uudella tavalla.

Puolustusvoimien komentaja kenraali Puheloinen totesikin maanpuolustuskurssin avajaisissa pitämässään puheessa, että puolustusvoimissa pitää tehdä uudistuksia joiden pitää tuoda myös pysyviä säästöjä. Hänen mukaansa tavoitteena on puolustusvoimat, jolla on edellytykset suorittaa tehtävänsä myös 2020-luvulla.

Mitä nämä tehtävät sitten ovat? Monissa Euroopan maissa puolustusvoimien perustehtävät on määritelty uudelleen. Lähtökohta tällöin ei ole enää perinteinen maanpuolustus vaan osallistuminen rauhanturvaamiseen ja kriisinhallintaan oman valtioalueen ulkopuolella.

Kansainvälinen yhteistoiminta edellyttää sotilaallista yhteensopivuutta. Yhteensopivuutta puoltavia tai siihen pakottavia asioita ovat myös taloudelliset seikat. Nykyinen talouskriisi pakottaakin katsomaan miten asiat voisi tehdä järkevämmin.

Sotilaallisesta yhteensopivuudesta seuraava askel on yhteistyöalueet. Puolustusministerien onkin syytä katsoa tulevaisuuteen. Mitä teemme yhdessä ja millaisin resurssein?

Suomen ja Ruotsin yhteinen merivalvontasopimus on erinomainen esimerkki järkevästä yhteistyöstä. Emme myöskään tarvitse Euroopassa useita erilaisia taistelupanssarivaunumalleja, kun Yhdysvallatkin pärjää yhdellä.

Yhteistyössä on voimaa. Ei pidä itkeä pieneneviä budjetteja, vaan löytää yhteistyön edut ja karsia päällekkäisyyksiä. Nyt on aika edetä.

On mahdollista, että vähemmän rahaa armeijalle merkitsee parempaa ja tehokkaampaa Suomen puolustusta. Kirjassaan The Rise and Fall of the Great Powers Paul Kennedy väittää, että valtion voimavarat ovat yhteydessä siihen miten ne pärjäävät sodassa. Taloudellisesti vahva valtio voittaa heikomman.

Liiallinen varustautuminen rauhan aikana syö taloudellista kasvua. Raha joka laitettiin vanhentuneeseen tankkiin, olisi ollut parempi laittaa tehtaaseen kriisin koittaessa. Esimerkiksi Neuvostoliitto käytti lähes kolmasosan tuotannostaan sotilastarkoituksiin ja lopulta varusti itsensä kuoliaaksi.

Tämä kehitys on selvästi näkyvissä nykyisessä maailmassa. Yhdysvaltojen kasvava lasku sotilaallisista seikkailuista Irakissa ja Afganistanissa, yhdessä finanssikriisin kanssa, on laittanut sen talouden polvilleen. Onkin epävarmaa, mihin sen sotilaalliset voimavarat enää riittävät?

Kiina, joka on käyttänyt suurimmat voimavaransa taloutensa, ei armeijansa kasvattamiseen, on taas yhä vakavammin otettava maailmanmahti.

Yhteistyön vahvistaminen on jäsenmaiden etu. Lissabonin sopimuksen myötä unionilla on nyt mahdollisuus vahvistaa rooliaan kansainvälisenä toimijana. EU:n on vahvistettava rooliaan kansainvälisten kriisien ratkaisussa.

EU-päättäjät puhuvat usein suuria. Ulkopuoliset arvioitsijat ovat kiinnostuneita siitä mitä Ashton, van Rompuy ja Barroso sanovat ja lukuisiin julisteisiin on kirjoitettu. Niiden perusteella ei kuitenkaan tehdä keskeisiä arvioita, teot ratkaisevat. Teoista EU:n kyky arvioidaan. Kyvyn rakentamiseen tarvitaan vuosia.
Julkaistu Ilkassa 27.9.2010