Taistelu Euroopan suunnasta
Eräs yrittäjä vetosi minuun sosiaalisessa mediassa, että kirjoittaisit jotain myönteistä. Jatkuvat huonot uutiset väsyttävät ja lamaannuttavat, vievät uskon huomiseen.
Euroopan talouskriisin keskellä unohtuu helposti, että ei kaikki ole pielessä. Vakavaa työtä paremman huomisen puolesta tehdään niin Euroopan sydämessä kuin Suomen eduskunnassa.
Julkinen keskustelu painottuu yleensä ongelmiin ja kriiseihin. Myönteinen kehitys ohitetaan vähin äänin. Se ei ole uutinen. Niinpä huomaan, että tämäkin kirjoitus keskittyy ongelmiin.
EU-komission puheenjohtaja Jose Manuel Barroso piti keskiviikkona europarlamentissa paljon odotetun puheensa unionin tilasta. Toiveikkaimmat odottivat jopa jotain aivan uutta ja ihmeellistä, joka ratkaisisi kriisin nopeasti.
Nopeaa ratkaisua, viisasten kiveä, ei Barrosollakaan ole. Puheeseen sisältyi jo etukäteen tiedetty esitys pankkivalvonnasta, jota nyt kilvan kehutaan.
Valvonta on hyvä asia, jos se kunnolla toteutetaan, mutta vähemmän puhutaan varjopuolista. Seuraava askel on nimittäin pankkien yhteisvastuu veloista.
Se tarkoittaisi sitä, että suomalaiset taas joutuisivat takaamaan huonosti asiansa hoitaneita europankkeja. Suomen hallitus lienee asian hyväksynyt, koska kaikki vähän eri sanoilla kehuvat kuinka erinomainen tuo ratkaisu on.
Barroson puheessa oli yksi selkeä viesti: EU:ta on kehitettävä liittovaltioksi. Nyt alkaakin todellinen taistelu Euroopan suunnasta. Tämä keskustelu ei saa jäädä vain eliitin harrastamaksi ylätason ohjailuksi.
Nyt jos koskaan on aktiivisen kansalaiskeskustelun aika. Olisi hyvä tietää, mikä on Suomen hallituksen kanta Barroson visioimaan liittovaltioon. Joka tapauksessa federalismi on nyt päivän sana ja EU:n horisontti on kohti tiivistä liittovaltiota.
Suomalaiset ovat lainkuuliaista kansaa. Olemme tottuneet noudattamaan lakeja ja määräyksiä pilkuntarkasti.
Viime vuodet ovat horjuttaneet uskoa Euroopan unioniin. EU:n kriisitoimet ovat rikkoneet yhdessä sovittuja sääntöjä ja sopimuksia.
EU on toiminut omien perussopimustensa vastaisesti. Lissabonin sopimusta ei ole voitu muuttaa, sillä on arvioitu, että EU-kansalaiset eivät olisi muutoksia hyväksyneet.
EU:n uusi taloussopimus saatiin hiellä ja tuskalla viime keväänä aikaan. Lähes kaikki jäsenmaat ovat kuitenkin rikkoneet sen määräyksiä, kuten vakaus- ja kasvusopimuksen tavoitteita, jo vuosia.
EU:n perussopimusten mukaan jäsenmaat eivät joudu tai saa ottaa vastatakseen toistensa velvoitteita. Nyt eurooppalaiset veronmaksajat ovat kuitenkin joutuneet vastuullisiksi Kreikan ja muiden kriisimaiden miljardiveloista.
Talouskriisin maksutaakka kaatuu yhä enemmän taloutensa hyvin hoitaneiden jäsenmaiden niskaan.
Jos EU:n liittovaltiokehitystä ja talousunionia halutaan edelleen syventää, EU:n perussopimuksia pitää muuttaa. Se on pitkä ja kivinen tie. Suomen pitää nyt tarkkaan miettiä millaisessa unionissa haluamme olla mukana.
EU:n historia osoittaa, että yhdessä sovittuja sääntöjä ei noudateta. Loputtomasti ei voi jatkua niin, että tunnolliset ja asiansa hyvin hoitaneet noudattavat sääntöjä ja asiansa huonosti hoitaneet rikkovat niitä ja vaativat yhteisvastuuta. Tähän on tultava muutos.
Julkaistu Suomenmaassa 14.9.2012