Stubbin lista
Kokoomuksen kampanja ”Hei, me puhutaan ulkopolitiikkaa” oli ajatukseltaan terve avaus. Ulkopoliittinen keskustelu ei ole pelkästään pienen eliitin yksinoikeus, vaan se kuuluu kaikille.
Suomettuminen tarkoitti muistaakseni sitä, että tiettyä ulkopolitiikan suuntaa ei saanut kyseenalaistaa.
Vuoden 2009 eurovaalien tapaan ulkoministeri Alexander Stubb (kok.) on jälleen listaamassa asioita, joista ei saisi puhua. Viime eurovaaleissa Stubbin kieltolistalla olivat ainakin työttömyys, koulut, lastentarhat, vanhukset ja eläkkeet.Nyt ulkoministerimme on sitä mieltä, että Afganistanista ei saisi puhua eduskuntavaalien edellä. Vaalit ovat ovella, mutta Suomessa vallitsee epävarmuus siitä, mistä on mahdollista puhua.
Ruotsissa ja Euroopassa keskustelu Afganistanista on ainakin ollut avointa. Carl Bildt kertoi Euroopan parlamentille joulukuussa 2009 neuvoston puheenjohtajamaan edustajana, että meillä ei ole ajatustakaan siitä, mitä unioni on yhteisönä tekemässä Afganistanissa. Kulutamme yli miljardi euroa vuodessa käytännössä ilman minkäänlaista koordinaatiota.
Euroopan parlamentissa puhutaan ja äänestetään ensi viikolla Afganistan-raportista. Olisikin hyvä kuulla mielipiteitä siitä, millä tavoin europarlamentaarikkona voin ottaa osaa tähän keskusteluun?
Euroopan parlamentin ulkoasiainvaliokunnassa oli 27. lokakuuta kuultavana Euroopan unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Catherine Ashton. Tilaisuudessa todettiin, että on aika aloittaa keskustelu Afganistanin sotilasoperaation päättämisestä.
Afganistanin kysymys on siis ajankohtainen ja asiasta on erilaisia näkemyksiä. Ulkoministeri Stubb haluaa Suomen pysyvän Afganistanissa. Perusteluja pöydälle. Perusteluiksi ei riitä se, että kieltää keskustelun ja toteaa sen olevan populismia tai vaarallista.
Nykyinen poliittinen tilanne voi muuttua nopeasti, jos Yhdysvallat tekee uusia ratkaisuja. Myös Ruotsissa pohditaan vetäytymistä ja keskustelu sallittiin myös ennen vaaleja.
Valtion budjetteja leikataan ympäri Eurooppaa. Myös Afganistanin operaation kustannuksia katsotaan yhä kriittisemmin. Lisäksi sotaväsymys vaikuttaa operaation tulevaisuuteen.
Hallituksen tulee keskustella erilaisista vaihtoehdoista. Olen samaa mieltä professori Raimo Väyrysen kanssa siitä, että meidän on varauduttava Afganistanista lähtemisen vaihtoehtoon. Pahinta olisi, jos päätöksiä jouduttaisiin tekemään paniikissa.
Meillä on oltava suunnitelmia, joissa arvioidaan eri vaihtoehtoja miten tullaan pois, kenen kanssa ja millä ehdoin? Nämä kysymykset ovat olennaisia myös sotilaidemme turvallisuuden kannalta.
Suomen ulkoministeri ei voi työntää päätään Impivaaran punaherukkapuskaan, kun sotilaamme joutuvat taisteluihin Afganistanissa. Sen sijaan Suomi voisi olla eurooppalaisen keskustelun aktiivinen osapuoli.
Ulkoministeri on sanonut, että Suomi on aktiivinen toimija. Tätä linjaa olisi hyvä pitää yllä myös kotimaan Afganistan-keskustelussa.
Julkaistu Savon Sanomissa 31.10.2010