ANNELI JÄÄTTEENMÄKI

Osallistuin viime viikolla Suomen kirkon arkkipiispa Kari Mäkisen johdolla järjestämään Arvojen Akatemiaan. Kirkko on järjestänyt seminaareja jo vuosia, mutta nyt ensimmäistä kertaa Akatemia järjestettiin Brysselissä.

Olen saanut toimia useita vuosia arkkipiispan johdolla toimivan kirkon EU-neuvottelukunnan jäsenenä. Se on tuonut arvokkaan lisän omaan työhöni.

Keskustelu Euroopan yhteisistä arvoista ja tavoitteista on aina tarpeellista, mutta erityisen tärkeää se on kriisien ja epävarmuuden aikana.

Juuri nyt kaikkien mielissä on Ukrainan kriisi. Aamulla moni tarkistaa ensimmäisenä mediasta, onko kriisi pahentunut vai onko ilmassa liennytyksen merkkejä.

Nyt ovat eurooppalaiset arvot koetuksella. Tässä tilanteessa kirkoilla ja uskonnoilla on suuri merkitys. Kirkotkin voivat toimia sillanrakentajina rauhan puolesta.

Euroopan kirkkojen yhteisenä tavoitteena on estää Euroopan jyrkkä kahtiajakautuminen. Tänä päivänä jaon estäminen tuntuu vaikeammalta kuin pitkiin aikoihin.

Yhteiseloon kuuluvat riidat ja niistä sopiminen. Pienistä asioista voidaan aina kiistellä, mutta suuria asioita ei pidä uhrata pikku kiistojen alle.

EU perustettiin toisen maailmansodan raunioille puolustamaan rauhaa ja vakautta. EU on jälleen peruskysymysten äärellä. Rauha Euroopassa on kaikkien etu.

Ukrainan kriisin keskellä erityisesti  kokoomus virittelee Nato-keskustelua ja ehdottaa Suomen liittymistä sotilasliittoon maailmanpolitiikan poutasäällä.

Kukahan se tuulenhaistelija olisi, joka antaisi merkin, että nyt on sopiva pouta ja oikea hetki?

Suomen turvallisuuspolitiikka ei voi perustua tuulenhaisteluun eikä suhdannepolitiikkaan vaan kylmään harkintaan siitä mikä on Suomen etu.

Nyt ei ole veneenkeikuttamisen eikä paniikin lietsonnan aika. Suomen asema on vakaa eikä meidän tarvitse paniikissa tehdä uusia turvallisuuspoliittisia ratkaisuja.

Ukrainan kriisi on vahvistanut käsitystäni siitä, että Suomen on hyvä pysyä Naton ulkopuolella. Vakaus Itämeren alueella säilytetään, kun Suomi ja Ruotsi eivät liity Natoon.

Euroopassa ei rakenneta vakautta ja turvallisuutta vastakkainasetteluja luomalla. Nato jo pelkällä olemassaolollaan synnyttää vastakkainasettelua, vaikka se ei tietoisesti ristiriitoja lietsoisikaan. Nato kantaa yhä kylmän sodan rasitteita.

Suomen Nato-jäsenyyttä on perusteltu myös Naton globaalilla roolilla ja aktiivisuudella kriisinhallinnassa. Tosiasia on, että Nato on väsynyt kalliisiin ja pitkiin kriisinhallintaoperaatioihin.

Afganistanin operaatiota ollaan ajamassa alas. Sen sijaan EU vahvistaa rooliaan kansainvälisessä rauhanturvatoiminnassa.

Olipa Suomi Natossa tai ei, Venäjä on meidän naapurimme. Lähialueemme turvallisuus ei lisäänny muureja rakentamalla. Turvallisuutta lisätään politiikalla, jolla rakennetaan siltoja. Tämä on totta säällä kuin säällä.

Ei Suomi sotilaallisella voimalla pärjää vaan viisaalla diplomatialla. Sillanrakentajia ei koskaan ole liikaa.

Anneli Jäätteenmäki
europarlamentaarikko

Kirjoitus on julkaistu Suomenmaassa 14.3.2014