Salailua, selityksiä ja sähläystä
Samaan aikaan kun puolueet etsivät ehdokkaita eurovaaleihin, Kataisen hallituksen EU-politiikka on kuin ajopuu. On vaikea saada selville, mikä on hallituksen linja. Linja on epäselvä niin suurissa kuin pienissä asioissa.
Jutta Urpilaisen johtaman valtiovarainministeriön toiminta Kreikka-sopimuksen papereiden kanssa on ollut hämmentävää seurattavaa: salailua, selityksiä, sumutusta ja sähläystä.
Kun Korkein hallinto-oikeus määräsi Kreikka-paperit julkisiksi, Katainen ja Urpilainen etunenässä hehkuttivat, miten hieno ratkaisu oli. Kaikki oli nyt avointa.
Sitten Taloussanomien toimittaja Jan Hurri paljasti, että kaikkia asiakirjoja ei ollutkaan julkaistu. Ministeri vetäytyi, kuten ennenkin, tietämättömyyden ja virkamiesten selän taakse.
Selittämään oli pantu valtiosihteeri Martti Hetemäki, jonka mukaan osa papereista jäi julkistamatta epähuomiossa. Jos tavallinen ihminen rikkoo lakia, selviääkö hän säikähdyksellä, jos sanoo, että rikoin lakia ”epähuomiossa”.
Ministeri vastaa ministeriönsä toiminnasta. Hän ei voi vetäytyä vastuusta sysäämällä virheet virkamiesten kontolle. Suoraselkäinen ministeri kantaa vastuun.
Jos on epäselvää, miten toimia, miksi valtiovarainministeri Urpilainen ei kysy juridisia neuvoja oikeuskanslerilta tai oikeusministeriön virkamiehiltä vaan kysyy ohjeita brittiläiseltä asianajotoimistolta?
On sähläys sitten taitamattomuutta tai tarkoituksellista sumuttamista, hallituksen toimet eivät herätä luottamusta. Valtiovarainministeriön pitää noudattaa oikeuden päätöstä viimeistä pilkkua myöten. Ollaan hakoteillä, jos ministeriö harkintansa mukaan jättää papereita julkistamatta vastoin KHO:n ratkaisua.
Sekin on kummallista, että paperit julkistetaan vasta pakon edessä. Avoin, oma-aloitteinen toiminta pitäisi olla lähtökohta. Valtiovarainministeriön toimintaa ei parhaalla tahdollakaan voi sanoa oma-aloitteiseksi.
Hallituksen EU-politiikasta ja Euroopan suunnasta käydään seuraavan vuoden aikana varmasti vilkasta keskustelua. Eurovaaleihin on vuosi aikaa.
Itse olen ilmoittanut, että olen käytettävissä ehdokkaana eurovaaleissa, jos puolue minut ehdolle asettaa. Ehdokkuushan ei ole pelkkä ilmoitusasia. Pitää saada ensin luottamusta ja päästä ehdokkaaksi ennen kuin voi ryhtyä vaalityöhön.
Huomasin ilokseni, että ensimmäisenä puolueosastona Keskustan Vähänkyrön paikallisyhdistys otti vuosikokouksessaan selvän kannan ehdokkuuteni puolesta. Kiitän vähäkyröläisiä luottamuksesta ja odotan mielenkiinnolla, mitä Etelä-Pohjanmaan piiri vastaa Vähänkyrön viestiin.
Eurovaaleissa tarjoutuu erinomainen tilaisuus keskustella EU:n tulevaisuudesta. Mihin suuntaan haluamme kehittää Euroopan unionia?
EU-asioissakin Kataisen hallituksen neuvottelut muistuttavat Raimo Sailaksen sanoja mukaillen nuotiopiirissä pidettäviä nyyttikestejä. Hallitukselta puuttuu yhtenäinen linja.
Kuuden puolueen hallituksen nyyttikestien tuloksena ei voi olla muuta kuin kaikenlaista sekavuutta. On onnetonta, jos Suomi reilua integraatiota hokien ajopuun lailla ajelehtii kohti liittovaltiota.
Anneli Jäätteenmäki
europarlamentaarikko
Kolumni on julkaistu 29.5.2013 Ilkka-lehdessä