Rahat Kankkulan kaivoon
EU-johtajat päättivät tämän viikon huippukokouksessa taas uusista toimenpiteistä eurokriisin ratkaisemiseksi. Tätä kirjoittaessa emme vielä tiedä markkinareaktiota. Nehän tänä päivänä määrittävät poliittisten päätösten uskottavuuden.
Kaikki toivomme, että kriisi hellittäisi ja Eurooppa voisi huokaista helpotuksesta. Mutta pelkäänpä, että vielä on monia kriisikokouksia.
Me europarlamentaarikot olemme tämän viikon Strasbourgissa täysistunnossa. Pian komission puheenjohtaja Jose Manuel Barroso ja EU-presidentti Herman Van Rompuy kertovat parlamentille, mistä tarkalleen ottaen on sovittu. Mutta pääasiat on kuultu jo aamu-uutisissa.
Kun heräsin ja avasin Ranskassa television, keskustelua käytiin eurobondeista, eli yhteisistä eurooppalaisista velkakirjoista. Nyt tarvitaan eurooppalaista velkojen jakamista ja yhteisvastuuta, korosti Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy. Saksan liittokansleri Angela Merkel oli hänen kanssaan päinvastaista mieltä.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun kriisimaiden johtajat vaativat eurooppalaisen yhteistyön laajentamista aina yhteisiin velkoihin asti. Eurooppalaisen yhteistyön ja yhteisvastuun käsitteet tuntuvatkin monilla hämärtyneen.
Myös oma poliittinen ryhmäni europarlamentissa on jakaantunut kahtia. Eurobondeja ovat vaatineet ennen kaikkea ylivelkaisten maiden edustajat ja liittovaltion kannattajat.
Suomalaiset pankit lienevät muihin eurooppalaisiin pankkeihin nähden hyvässä kunnossa. Ei ole suomalaisten veronmaksajien tehtävä pelastaa muiden maiden pankkeja, jotka ovat toimineet täysin holtittomasti ja vastuuttomasti. Eurobondit nostaisivat Suomen valtion sekä suomalaisten velallisten korkokustannuksia.
Kriisipankkien pelastaminen on ennen kaikkea sijoittajien asia. Toiseksi vastuu on pankkien kotimailla. Ja vasta viimeisimpänä vaihtoehtona tulee harkita yleiseurooppalaisia pelastusoperaatioita.
Yksittäisten lainottajien kanssa on päästy sopuun Kreikan velkojen leikkaamisesta 50 prosentilla. Sijoittajien ja pankkien on kannettava kriisitalkoissa kortensa kekoon.
Huippukokouksessa sovittiin myös pankkien pääomittamisesta 30 miljardilla. Suhtaudun siihen kriittisemmin.
Pankkien pääomittaminen tarkoittaa pankkitukea, eikä kyse ole pienistä rahamääristä. Pelkästään Suomelle on kertynyt EU:n velkavastuita tähän mennessä jo noin 30 miljardin edestä. Siitä huolimatta, että omat pankkimme eivät ole tukea tarvinneet.
Eurooppalaiset pankit ovat jakaneet osinkoja omistajilleen ja palkinneet johtajansa ruhtinaallisesti. Mutta mistä hyvästä? Holtittomasta luotonannosta ja maalaisjärjen unohtamisestako?
Nyt kun omat pääomat uhkaavat loppua, huudetaan valtiovaltaa ja veronmaksajia apuun. Sosialismissa näin toimitaan, ei markkinataloudessa.
Ei ole markkinataloutta, että tappiot koituvat veronmaksajien maksettavaksi ja voitot kertyvät pankkien omistajille ja johtajille.
Monilla eurooppalaisilla pankeilla on rahaa, mutta ne eivät lainaa rahaa toisilleen, koska pankkien välillä ei ole luottamusta.
Mukavaa risteilyä. Tällä kertaa en pääse osallistumaan, mutta olen hengessä mukana. Gallupit kumoon ja Paavo presidentiksi!
Julkaistu Suomenmaassa 28.10.2011