ANNELI JÄÄTTEENMÄKI

Ihmisen vaikutus ilmastonmuutokseen on yleisesti tunnettu tosiasia. Fossiilisten polttoaineiden käyttäminen on mahdollistanut ennennäkemättömän elintason kasvun ja teknologisen kehityksen. Hyödyt on nyt ulosmitattu. Suunta on kääntynyt vääräksi. Filosofi Schopenhauerin sanoin ”elämä on liikeyritys, joka ei peitä kulujaan”. Kulut eivät voi olla jatkuvasti suuremmat, eivät valtiontaloudessa, eivätkä luonnossa.
Äärimmäiset sääilmiöt, erilaiset kasvitaudit, kadot ja kuivuudet sekä metsäpalot ovat lisääntymässä, meriekosysteemit ja kalakannat heikentymässä. Työmaa on valtava. Ensimmäisen kerran ihmiskunnan historiassa olemme itse saaneet aikaan koko planeettaamme koskettavia muutoksia. Ensimmäisen kerran historiassamme joudumme myös tekemään maailmanlaajuisia korjausliikkeitä.

Se on hyvin vaikeaa. Koko yhteiskuntamme on rakennettu halvan fossiilisen polttoaineen varaan, ruuantuotantoa, liikkumista ja lämmitystä myöten. Olemme 300 vuoden teollistumisjakson aikana ottaneet maailmanhistorian suurimman pikavipin. Energiankäyttömme on hyvin tuhlaavaista.

Talouskasvu ja fossiilisten polttoaineiden käyttö ovat kulkeneet käsi kädessä. Talouskasvu ja elintason nousu on saatu aikaan halvan energian avulla. Koko kehitysmallimme on viimeiset vuosikymmenet pohjautunut siihen ajatukseen, että energiaa on saatavilla rajattomasti ja että sen käytöllä ei ole juurikaan haittavaikutuksia. Tätä mallia on tarjottu myös länsimaiden ulkopuolelle. Näyttää siltä kuin juoppo yrittäisi lopettaa juomisen ottamalla vielä yhden huikan.

Meillä on pulaa vaihtoehdoista. Niiden tutkimiseen ja kehittämiseen ei halvan energian valtakautena ole pureuduttu tarvittavalla vakavuudella. Edessämme voi olla uusi niukkuuden aika. Silloin energiaa on käytettävä säästeliäästi ja vain ehdottoman tarpeellisiin asioihin. Nuukuudesta on tultava kaikkein tavoiteltavin asia.

Tässä meillä olisi hyvin paljon opittavaa niistä maista, joissa pärjätään vähällä energialla. Pakon edessä ihmisten kekseliäisyys on lähes uskomatonta. Kun lukee sota-ajan keittokirjoja ja ohjevihkosia, tämän huomaa helposti. Neuvoja ja tietoja on tarjolla, pitää vain löytää herkkyys kuunnella.

EU:n päästövähennystoimet eivät yksinään riitä, sillä kokonaispäästömme vastaavat runsaasta kymmenestä prosentista koko maailman päästöistä. EU ei yksin pysty korjaamaan ilmastoa. Mukaan tarvitaan ainakin kaikki merkittävät rikkaat teollisuusmaat sekä kannustimia muille maille, jotta ne seuraavat perässä.

Pariisissa joulukuussa järjestettävä YK:n ilmastokokous pyrkii maailmanlaajuisesti sitovaan sopimukseen. Tavoitteena on ilmaston lämpenemisen rajoittaminen alle kahteen asteeseen verrattuna esiteolliseen aikaan. Sopimuksen syntyminen on epävarmaa, vaikka lupaavia merkkejä on jo monien maiden osalta ilmassa. Vasta konkreettiset teot kertovat, onko asia vihdoin sisäistetty.

Ilmastonmuutos vahvistaa jo olemassa olevia ympäristöongelmia, koskee aivan jokaista ihmistä ja iskee kovimmin kaikkein heikoimpiin. Viesti on yksiselitteinen. Jos haluamme vaikuttaa kehityksen suuntaan, toimimme voimakkaasti ja nyt. Ongelmana on se, että nykyihminen on menettänyt kykyään tuntea olevansa osa suurempaa kokonaisuutta. Meidän jokaisen valinnoilla ja päätöksillä on merkitystä.

Kirjoitus on julkaistu 9.10. Keskustanaisten Verkkoavaimessa