ANNELI JÄÄTTEENMÄKI

Suomen hallituksen mielestä Suomi on vaikutusvaltainen EU-maa, jopa vaikutusvaltaisempi kuin koskaan. Tämä on sellainen myytti, joka ei kestä kriittistä tarkastelua. Monissa asioissa Suomen vaikutusvalta on jopa kokoaan vähäisempi.

Vielä Vanhasen hallituksen aikana vuonna 2009 Suomella oli kolme suurlähettilästä EU-delegaatioissa eli EU:n suurlähetystöissä. Delegaatioiden rooli muuttui merkittävämmäksi Lissabonin sopimuksen myötä, kun ne alkoivat edustaa EU:n yhteistä ulkopolitiikkaa.

EU:n ulkopolitiikan korkea edustaja Catherine Ashton painotti pestinsä alussa suurlähettiläspaikkojen reilun maantieteellisen jakautumisen tärkeyttä. Hän ei ole kuitenkaan kyennyt pitämään lupaustaan vaikutusvaltaisten ja omia etujaan ajavien EU-maiden puristuksessa.

Vuonna 2011 työnsä aloittaneessa EU:n ulkosuhdehallinnossa on vain yksi suomalainen delegaation päällikkö ja suurlähettiläs, Timo Summa Reykjavikissa. Suomi on selvästi aliedustettu, kuten on myös moni Itä-Euroopan maa. Virolla, Slovenialla ja Slovakialla ei ole yhtään EU-suurlähettilästä.

Sen sijaan toiset maat ovat yliedustettuina. Pienellä Belgialla on peräti 15 suurlähettilästä. Yliedustettuina tilastoissa ovat myös Portugali, Alankomaat, Itävalta, Irlanti, Kreikka, Espanja ja piskuinen Luxemburg. Lisäksi suurilla jäsenmailla Saksalla, Ranskalla ja Britannialla on useampia suurlähettiläsposteja.

On perusteltua kysyä, mihin Belgian 15 EU-suurlähettiläsvirkaa perustuu? Se perustuu puhtaasti vaikutusvaltaan. Pieni Belgia on osannut pelata korttinsa oikein. Suomen kannattaa ottaa mallia.

Pienikin voi olla vaikutusvaltainen. Vaikutusvalta perustuu kontakteihin, verkostoihin, tietoon ja taitoon. On oltava oikeassa paikassa oikeaan aikaan. On hankittava hyvissä ajoin tukea omille pyrkimyksille.

Toinen korjausta vaativa asia EU:n ulkosuhdehallinnossa on sukupuolten välinen tasa-arvo. Tässäkään korkea edustaja ei ole pitänyt lupaustaan. Naiset ovat edelleen aliedustettuina hallinnon korkeilla paikoilla. Näin siitäkin huolimatta, että ulkosuhdehallinnon henkilöstösäännöissä sukupuolten tasa-arvo on kirjattu keskeiseksi tavoitteeksi.

Naisten parempi edustus hallinnon alemmilla portailla ei paljon sydäntä lämmitä. Se ei takaa automaattisesti sitä, että tulevaisuudessa naisia nousisi korkeimmalle huipulle. Ei ainakaan, jos vaikutusvaltaiset EU-maat lobbaavat sinne omia miehiään.

Syy naisten aliedustukseen ei olekaan yksin Catherine Ashtonin. Myöskään jäsenmaat eivät ole tarpeeksi pontevasti tarjonneet naisia merkittäviin virkamiestehtäviin.

Suomen hallituksen on ryhdistäydyttävä. Ulkosuhdehallintoon on saatava lisää suomalaisia naisia ja miehiä hyville paikoille. Lisäksi Suomen on tasa-arvon mallimaana edistettävä tasa-arvoa myös EU:n hallinnossa.

Ehdotan, että Suomi alkaa toden teolla lobata päteviä naisia EU-suurlähettiläiksi. Saisimme korjatuksi kerralla kaksi ongelmaa, naisten ja Suomen aliedustuksen. Tälle projektille olen valmis antamaan oman henkilökohtaisen tukeni.

 Julkaistu Ilkassa 26.7.2012