Mitä mieltä keskusta on?
Kun seuraa Suomen politiikkaa lomalaisen silmin, kiinnittää huomiota sellaisiinkin asioihin, joita ei kokouksissa istuessa todennäköisesti noteeraisi.
Julkisuuden kautta keskusta on viime aikoina leimautunut puolueeksi, jonka ykköstavoite kuntavaaleissa on hallituksen ajaman kuntauudistuksen kaataminen ja nousu suurimmaksi puolueeksi. Asiat jäävät valtapyrkimysten jalkoihin.
Keskustan pitäisi jättää valtapoliittiset laskelmat sivummalle ja keskittyä ihmisten kannalta tärkeisiin asioihin. Jos puolue saa riittävän luottamuksen kansalaisilta, se saa myös sellaisen aseman, että tavoitteita pystytään toteuttamaan.
Samaan aikaan kun hallituksen pääpuolueet nostavat esiin aivan olennaisen asian, vanhusten hoidon, monille ihmisille on jäänyt epäselväksi, mitä mieltä keskusta asiasta on.
Oppositiolle Kataisen hallitus asettaakin uudenlaisia haasteita, koska hallituksen sisällä on myös oppositio. Kiistat ja riidat päätyvät usein julkisuuteen.
Hallituspuolueet hoitelevat siis sekä hallituksen että opposition roolit. Tällaisessa tilanteessa keskustan sanoma uhkaa jäädä pimentoon.
Puheenjohtaja Juha Sipilä on monenlaisten ristiriitaistenkin toiveiden kohteena. Hänelle on toivottu työrauhaa ikään kuin ohjeena, ettei miestä saisi nyt liikaa häiritä.
Se on aivan turhaa puhetta, tarpeetonta häveliäisyyttä. Puheenjohtaja ei tarvitse työrauhaa ainakaan puolueen jäseniltä.
Puheenjohtaja tarvitsee aktiivisia jäseniä, jotka pitävät yhteyttä. Yhteys ruohonjuuritason kenttäväkeen on menestyksen elinehto. Ei puoluejohtajaa pidä eristää yksin johonkin norsunluutorniin.
Keskustaväki odottaa uudelta puoluejohdolta avauksia ja näkyvyyttä. Euroryhmän asettaminen oli oikea toimenpide, mutta työryhmien perustaminen ei tietenkään riitä.
Keskusta tarvitsee selkeän vision, joka synnyttää toivoa, innostusta ja luottamusta. Hallituksen arvostelu on vain yksi osa oppositiopuolueen toimintaa. Pelkkä räksyttäjän rooli ei istu keskustalle.
Kuntavaalit tarjoavat puolueelle erinomaisen mahdollisuuden esitellä näkemyksiään. Kunnallisten palvelujen järjestäminen on ihmisten kannalta avainasemassa. Vaalien alla ihmiset miettivät, mitä he toivovat omalta kotikunnaltaan.
Toimivat kunnalliset terveyspalvelut ovat ehdoton ykkösasia. Joskus oli suorastaan muotia moittia kunnallisia terveyskeskuksia ja kehua yksityisiä palveluja. Itselläni on päinvastaisia kokemuksia.
Kävin taannoin Helsingissä Mehiläisessä useita kertoja, 80 euroa käynti, mutta apu ei löytynyt. Kun menin Lapuan terveyskeskukseen, siellä todettiin heti, että kyseessä on hoitamaton poskiontelon tulehdus.
Valtiovallan pitää huolehtia, että terveyskeskukset saavat riittävät resurssit. Hyvä hoito on taattava koko Suomessa.
Viime aikoina on puhuttu paljon vanhusten hoidosta ja hyvä niin. Kotihoitoa ja laitoshoitoa ei pidä asettaa vastakkain. Suomella on varaa hoitaa vanhukset sekä laitoksissa että kotona.
Hyvä ohje päättäjillekin on, että hoidetaan vanhukset niin kuin haluaisimme itseämme hoidettavan. Turvallinen vanhuus on ihmisoikeus, joka kuuluu kaikille.
Tällaisista arkisista asioista kuntatasolla päätetään. Kuntarajatkin ihmisiä kiinnostavat, mutta ei kunnan koko ratkaise sitä, miten palvelut pelaavat.
Suuruuden ihannointi ja keskittäminen eivät takaa hyviä palveluja, useimmiten päinvastoin.
Julkaistu Suomenmaassa 27.8.2012