Miksi emme uskoisi kuluttajaa?
Käytän vaatteita, jotka olen ostanut monta vuotta sitten. Jos tuote on laadukas, ei tarvitse ostaa joka sesonki uutta pukua. Käytän esimerkiksi säännöllisesti 1990-luvulla ostamiani, jakkupukuja.
Välillä uusia vaatteita, elektroniikkaa ja kodinkoneita pitää kuitenkin ostaa ja silloin mietityttää niiden alkuperä. Tällä hetkellä meillä ei ole yhteistä, EU-tasoista lakia tuotteiden alkuperämerkinnöistä.
On tutkittu juttu, että eurooppalaista kuluttajaa kiinnostaa tuotteiden alkuperämaa. Asia on ajankohtainen myös EU:ssa, sillä Euroopan parlamentin sisämarkkinavaliokunta äänesti hiljattain alkuperämaamerkintöjen puolesta.
Valiokunnan kanta on, että tuotteesta pitää käydä ilmi sen alkuperä valmistusmaan tarkkuudella. Osa EU:n jäsenmaista, mukaan lukien Suomi, kuitenkin vastustaa alkuperämaamerkintöjä.
Vastustajien mukaan alkuperämaan merkitseminen on liian monimutkaista ja protektionistista. Heidän mielestään monimutkaisten arvoketjujen maailmassa tuotteen arvo ei enää synny maassa, jossa tuote on valmistettu. Siksi alkuperämaata ei pidä ilmoittaa.
Mutta asiaan liittyy muitakin huomionarvoisia näkökohtia. Vaikka ketjut olisivatkin monimutkaisia, emme voi sulkea silmiä ketjun eri osiin sisältyviltä epäkohdilta.
Kyse on työn arvostuksesta. Kuluttajalla on oikeus tietää, mikäli tuote tehdään maassa, jossa työntekijöillä ei ole käytännössä oikeuksia ja palkat ovat hävettävän huonot.
Orjuuskaan ei ole 2000-luvun maailmasta hävinnyt. Myös eurooppalaiset yritykset ovat syyllistyneet halpatyövoiman käyttöön muualla, vaikka kotona toiminta olisikin moitteetonta.
Lisäksi meidän on huomioitava kotimainen tuotanto ja työpaikat. Teollisuudella on merkitystä, sillä se on taloutemme kivijalka.
Kotimainen teollisuus kunnioittaa parhaimmillaan korkeita standardeja, kun taas tuontiyritys voi teettää tuotteen vähintäänkin huonosti tunnetuissa olosuhteissa EU:n ulkopuolella ja voi pahimmillaan tuoda sen EU:n alueelle alhaisilla tulleilla niin, ettei kotimainen teollisuus pysty kilpailemaan hinnoissa.
Alkuperämaamerkinnät takaavat ainakin sen, että kuluttaja voi tehdä valintoja. Miksi emme uskoisi kuluttajaa? Merkitäänhän EU:n ulkopuolelta tuotavaan ruokaankin alkuperä.
Samaan lainsäädäntöpakettiin tuoteturvallisuuden lisäksi kuuluu markkinavalvonta-asetus. Kuulostaa monimutkaiselta, mutta kyse on tärkeästä asiasta, sillä tällä hetkellä vain 0,3 prosenttia EU:n alueelle tulevista tuotteista tarkistetaan.
Tämä tarkoittaa, että suomalaisiin ja eurooppalaisiin kauppoihin tuodaan tekstiilejä tai kodinkoneita, joissa voi olla EU:ssa haitalliseksi luokiteltuja osia ja aineita. Mutta niiden turvallisuutta ei tarkisteta. Tuotteita voivat tuoda myös eurooppalaiset tuontiyritykset.
Parlamentissa tehdään jatkuvasti kansalaisia ja kuluttajia koskettavaa lainsäädäntöä. Tarkkana pitää olla, sillä EU:ssa tehtävillä päätöksillä on merkitystä meidän jokaisen arjessa.
Anneli Jäätteenmäki
Euroopan parlamentin jäsen
Kirjoitus on julkaistu Pohjalaisessa viikolla 8