Maailmankauppaa vapauttamaan – mutta millä hinnalla?
Euroopan unioni ja Yhdysvallat neuvottelevat parhaillaan vapaakauppasopimuksesta. Se tunnetaan lyhenteellä TTIP. EU:n ja Yhdysvaltain osuus koko maailman bruttokansantuotteesta on noin puolet. Sopimus vaikuttaa koko maailmaan.
Sopimuksen hyödyistä ja haitoista on paljon erilaisia arvioita. Niiden sisältö riippuu paljolti selvitystyön tilaajasta. Jos tilaaja on lähtökohtaisesti sopimuksen kannalla, eivät johtopäätökset yleensä ole kovin negatiivisia.
Erimielisyyksiä on runsaasti. Ne johtuvat sekä EU:n ja Yhdysvaltain erilaisista lainsäädäntömenettelyistä että poliittisista näkemyseroista. Neuvotteluja käydään koko ajan ja erimielisyyksiä vähennetään.
Minulle ehkä merkittävin huolenaihe on niin kutsuttu investointisuoja. Sillä pyritään takaamaan yrityksille toimintavarmuus pienentämällä niin kutsuttua poliittista riskiä.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tiettyyn maahan investoiva ulkomainen yritys saa takuut siitä, että maan lakeja ei muuteta yritykselle epäedulliseen suuntaan.
Menettely on yrityksen kannalta ymmärrettävä, mutta maan itsemääräämisoikeuden kannalta pöyristyttävä. Esillä olleessa mallissa itsenäinen valtio luovuttaisi päätösvaltaansa erityiselle välimieselimelle. Tämä koostuisi vailla virkavastuuta toimivasta juristeista, eikä olisi varsinainen tuomioistuin.
Kiistoja syntyisi varmasti niillä alueilla, jossa lainsäädäntö on erityisen tiukkaa eli ihmisiä, työoloja ja ympäristöä suojelevaa. Minkä takia kahden vakaan demokratian välille edes tarvitaan erillistä investointisuojaa? Eikö riita-asioita voida ratkaista normaalissa oikeudenkäyttömenettelyssä?
Ilmassa on hyvin paljon puhetta turhasta sääntelystä ja normienpurusta. Pitää olla tarkkana. Yhteiskuntia kehitetään paljolti lainsäädännön eli normien kautta. Osa niistä voi olla turhia, siis sellaisia, joilla ei saavuteta asetettua tavoitetta. Mutta suurimpaan osaan on joku hyvin perusteltu syy. Laki todella vaikuttaa, kuten on haluttu.
Yhdysvalloissa ei ole lakisääteistä palkallista äitiyslomaa. EU-maissa on, sillä meillä on katsottu sen tukevan naisten täysipainoista osallistumista yhteiskuntaan ja työmarkkinoille. Äitiyslomaan liittyvä lainsäädäntö on voimakasta ohjausta, jolla on synnytetty kustannuksia.
Jos äitiyslomalainsäädäntöä yritettäisiin luoda nyt, mitähän amerikkalaiset yritykset ajattelisivat hankkeesta? Löytäisimmekö itsemme välimiesmenettelystä poliittisen riskin toteuttajina?
Anneli Jäätteenmäki
europarlamentaarikko
Julkaistu Euroapilassa 16.12.2014