ANNELI JÄÄTTEENMÄKI

Tilanne monissa suomalaisissa kouluissa, sairaaloissa ja vanhainkodeissa on, että näissä syödään ulkomaalaista ruokaa suomalaisen sijaan, vaikka terveellistä, puhdasta ja paikallista suomalaisruokaa kasvatettaisiin viereisellä pellolla.

Tästä arkijärjen vastaisesta tilanteesta syytetään hankintalainsäädäntöä. Kuitenkin tämä on vain osasyyllinen edellä mainittuun tilanteeseen. Hyvällä suunnittelulla, muilta oppimalla ja hankintalainsäädännön tuntemisella myös lähiruualle on paikkansa koululaisten ruokalistalla – jos vain tahtoa riittää.

Julkisista hankinnoista puhuttaessa on pakko puhua myös EU:sta, koska kyse on EU:ssa annetuista lainsäädännöstä. Julkisia hankintoja koskevat oleelliset ohjeet päätetään EU:ssa.

Vuoden 2014 alussa Euroopan parlamentti, minä mukaan lukien, hyväksyi uutta lainsäädäntöä julkisiin hankintoihin liittyen. Uusi lainsäädäntö ottaa entistä paremmin huomioon yrittäjät, ympäristön sekä sosiaali- ja työoikeudelliset asiat.

Miten julkisissa hankinnoissa voidaan sitten suosia lähiruokaa? Kunta ei voi päättää hankkia perunaa pelkästään Raahesta tai Limingasta. Tällöin rikotaan esimerkiksi tavaroiden vapaata liikkuvuutta. Tavaroiden vapaa liikkuvuus on periaate, jolle hankintalainsäädäntö ja EU on rakennettu. Paljon voidaan kuitenkin tehdä.

Halvinta ei enää osteta. Mikäli ostetaan halvinta, voittajana on puolalainen peruna. Edes nykyinen hankintalainsäädäntö ei pakota hankkimaan halvinta, vaan kriteerinä voi olla kokonaistaloudellinen edullisuus, jolloin esimerkiksi laadulle ja ruuan tuoreudelle voidaan antaa painoa. Uusi hankintalainsäädäntö myös kieltää halvimman hinnan käyttämisen ainoana kriteerinä tulevaisuudessa.

Hankinnoissa tulee suosia luomua. Hankintalainsäädäntö ei kiellä luomun ostamista. Niin puolalainen kuin suomalainen voi tuottaa luomua. Käytännössä on havaittu, että luomuruuan hankinta nostaa paikallisen ruuan osuutta, koska luomuruuan toimittajat ovat usein paikallisia ja suuria kansainvälisiä toimijoita on vähemmän.

Luomu on tietysti kalliimpaa, mutta tällöin raha jää suuremmissa määrin paikallisille tuottajille.

Hankitaan pientä. Hankintalainsäädäntö kieltää hankintojen pilkkomisen niin pieniin osiin, että lainsäädäntöä ei tarvitse soveltaa. Jos tarkoituksena ei ole hankintalainsäädännön kiertäminen, hankinnat voidaan pilkkoa pienempiin osiin. Tällöin pienemmillä ja paikallisilla tuottajilla on mahdollisuus osallistua hankintoihin.

Uusi hankintalainsäädäntö myös edellyttää tällaista hankintojen pilkkomista.

Luodaan puitteet, jotka antavat paikallisille mahdollisuuden. Ruotsissa eräät kunnat ovat huomanneet, että pienille paikallisille tuottajille tuotteiden jakelu on kompastuskivi. Ratkaisu oli, että ruuan osto ja jakelu ovat erillisiä hankintoja. Tällöin paikallisilla tuottajilla on mahdollisuus tuoda omat tuotteet jakelukeskukseen, josta sitten nämä tuotteet jaetaan eteenpäin toisen palveluntarjoajan toimesta.

Keskustellaan paikallisten tuottajien kanssa. Keskustelussa käydään läpi sitä, mitä paikalliset tuottajat voivat tarjota ja heille annetaan informaatiota tulevista hankinnoista. Paikallisilta tuottajilta saadun tiedon perusteella hankinnoissa voidaan mahdollistaa erilaiset vaihtoehdot, joita myös paikalliset tuottajat tarjoavat.

Hankinnoissa voidaan tehdä paljon lähiruuan hyväksi.

Kunnilla ja muilla julkisilla toimijoilla tulee kuitenkin olla halua kokeilla ja kehittää hankintojaan tavalla, joka antaa mahdollisuuden myös lähiruualle.

Anneli Jäätteenmäki
Euroopan parlamentin jäsen (kesk.)

Kirjoitus on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 8. toukokuuta 2014