ANNELI JÄÄTTEENMÄKI

Komissio julkaisee loppuvuodesta ehdotuksensa kiertotaloudesta. Tämän jälkeen se tulee parlamenttikäsittelyyn.

Esitys tulee sisältämään paljon konkreettisia ehdotuksia ja maakohtaisia tavoitteita muun muassa jätteiden kierrätyksestä ja käsittelystä. Lisäksi esityksessä on pohdintaa kiertotalouden taloudellisten kannustimien toteuttamisesta.

Kiertotaloudessa olenaista on tekojemme kestävyys. Toiminnan on oltava kestävällä pohjalla sosiaalisesti, ekologisesti ja taloudellisesti. Kiertotalous koskettaa lähes kaikkea raaka-aineiden hankinnasta, tuotteiden valmistamiseen, käyttöön ja jätteiden käsittelyyn saakka.

Ihminen on luova olento. Käytämme tätä taipumustamme tieteen ja taiteen luomiseen ja uuden kehittämiseen. Luovuutta voi käyttää myös tosiasioiden kieltämiseen. Kun ostaa kaupasta uuden älypuhelimen, ei välttämättä haluaisi ajatella sen valmistamiseen käytettyjen harvinaisten metallien niukkuutta tai kaivostoiminnan saastuttamia pohjavesiä.

Kun talvellä kääntää sähkölämmitystä suuremmalle, ei ajatus aina ensimmäisenä suuntaudu sähköntuotannon kestävyyteen tai kotimaisuuteen.

Ihmiskunnan resurssienkäyttö on tällä hetkellä kestämätöntä. Tarvitsisimme kulutukseemme jo noin puolitoista maapalloa. Valitettavasti meillä on vain yksi planeetta ja yhä enemmän ihmisiä. Kirjanpitomme on puutteellista. Asiat näyttävät paremmilta kuin ne tosiasissa ovat. Silmien ummistaminen on helppoa.

Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Kun nyt tuotamme, kulutamme ja kierrätämme, teemme sen vajavaisin tiedoin. Lainsäädäntömme ei ota riittävästi huomioon toimintamme ympäristövaikutuksia. Tämä ei ole läpinäkyvää, eikä reilua. Se ei myöskään ohjaa meitä parempaan resurssienkäyttöön. Vastuu hämärtyy. Syntyy markkinahäiriöitä.

Ongelma ei ole siinä, että tätä ristiriitaa ei tunnustettaisi.

Sen sijaan ongelma on sama kuin missä tahansa kansainvälisessä yhteistyössä. Osapuolten on voitava luottaa siihen, että kaikki toimivat samalla tavalla. Yhä useampien tavaroiden tuotantoketjut ovat maailmanlaajuisia. Kun Euroopassa toimivat yritykset nostavat tuotteidensa hintoja tiukempien vaatimusten heijastamana, ne toivovat, että sääntely puree tiukasti myös tuontitavaroihin.

Otetaan esimerkki. Kuluttaja voi nykyään tilata netin kautta lähes mitä tahansa lähes mistä päin mailmaa tahansa. Kukaan ei kuitenkaan takaa, että verkkokaupasta ostettu tuote on lupausten mukainen. Jos hinta on epäilyttävän halpa, siihen on yleensä syynsä.

Kun tuotanto on vähän säädeltyä ja tuotteiden hinta on merkittävin kilpailutekijä, kotimme täyttyvät heikkolaatuisista tavaroista. En usko tähän tulevaisuuteen, enkä toivo sitä. Näkymä aliarvioi sekä eurooppalaisia kuluttajia että tavaroiden valmistajia.

Kuluttajat tuskin haluavat ympäröidä itseänsä romulla. Harva maa haluaa myöskään profiloitua pelkkänä maailman halpatuotantoalueena ja ulosmitata tuloksia ympäristöstä.

Kilpailu on armotonta ja maailmanlaajuista. Jos halpatuotanto on jossain mahdollista, pääomat suuntautuvat sinne. Kiinan hintatason noustua uudet tuotantoalueet ovat jo löytymässä muualta.

Yritykset valmistavat tuotteitaan siellä, missä se on tehokkainta. Kaikkien ympäristövaikutusten sisällyttämisellä tuotteiden hintaan on selvä vaikutus. Reilu ja oikeudenmukainen malli saattaa nostaa hintoja, mutta voi myös luoda työtä. Kestävä tapa tuottaa on järkeenkäypää. Tämän päivän jäte on huomisen raaka-ainetta.

Tuotteiden parempi suunnittelu, korjattavuuden kunnianpalautus sekä kierrätyksen, jätteidenkäsittelyn ja varaosien saatavuuden tarkka pohdinta ovat kiertotalouden ydintä. Luonnonvarojen tuhlauksesta on päästävä eroon. Ympäristön kantokykyä ei saa ylittää.

Olennaista on luoda mittaristo toiminnan arvioimiseksi. On eri asia puhua jostain ylevästi kuin osoittaa tarkasti, missä ongelma piilee ja miten sen voi korjata. EU tuottaa jo nyt valtavan määrän vertailukelpoisia tilastoja. Ne pitää koota entistä paremmin yhteen ja käyttää hyväksi kiertotaloutta kehitettäessä.

Siirtymävaiheessa tarvitaan ohjausta: lakeja ja säännöksiä. Sääntely on tehtävä hyvin tarkkaan. Tällä hetkellä hyvin toimivaa ei saa estää, eikä kekseliäisyyttä saa tukahduttaa. Esimerkiksi pohjoismainen pantillinen juomapakkausten kattava palautusjärjestelmä on melko tuntematon asia muualla EU:ssa. Hyvää kannattaa jakaa.

Sääntelyllä kehitystä voidaan ohjata oikeaan suuntaan, mutta kiertotaloudessa kaikki osapuolet on saatava mukaan. Erityistä huomiota on kiinnitettävä pienten yritysten kykyyn omaksua uusia toimintatapoja. Raportointivelvoitteiden on tuotava enemmän rahaa kassaan kuin sieltä ulos. Taloudellisten kannustimien on oltava sellaisia, että nuukuus palkitaan. Toiminnan jatkuvan parantamisen on oltava kannattavaa.

EU ei voi rakentaa kiertotaloutta yksinään, eikä varsinkaan ilman kansalaistensa hyväksyntää. Haaste on valtava, mutta se kannattaa ottaa vastaan. Suomalaisten kannattaa olla hereillä. Meillä on paljon opittavaa ja myös annettavaa.