Kesän herkut tulevat läheltä
Kesälomalla tulee ajatelleeksi tavallista enemmän ruokaa, syömistä. Herkkuja on tarjolla kesäpöydissä moniin makuihin.
Ruoka on myös yllättävän tärkeä osa eri kansakuntien identiteettiä. Me suomalaiset haluamme syödä suomalaista ruokaa. Olemme tottuneet tiettyihin makuihin. Belgialaisilla, ranskalaisilla ja italialaisilla on omat mieltymyksensä puhumattakaan kiinalaisten ja intialaisten eksoottisista herkuista. Niihinkin on mielenkiintoista tutustua.
Mielipiteet ja ennakkokuvat istuvat tanakasti monen mielessä. Ranskalaiset pitävät keittiötään ylivertaisena, Saksassa saa isoja annoksia, Brysselissä yhdistyvät ranskalaisen keittiön hienoudet saksalaisiin annoksiin. Berlusconin Italia on ainakin pastan suurvalta.
Pelkkä halu syödä ja elää terveellisesti ei enää riitä. On tiedettävä mitä suuhunsa pistää. Valistajien pitkäjänteinen työ kantaa hedelmää.
Europarlamentti hyväksyi heinäkuussa elintarvikemerkintöjä koskevat säännöt. Tuoreiden hedelmien ja vihannesten sekä oliiviöljyn, hunajan ja lihan alkuperä pitää ilmoittaa.
Alkuperämaamerkintöjen tulisi koskea myös myös muita elintarvikkeita kuten maitoa. Allergisia reaktioita aiheuttavat aineet on merkittävä selkeästi niin, että kuluttaja löytää tiedon helposti.
Uusien sääntöjen mukaan pakkauksissa pitää olla tiedot rasvan, hiilihydraattien, energian, sokerin, suolan ja proteiinien määrästä. Uudet säännöt pitää ottaa käyttöön kolmessa vuodessa. Mikään ei estä soveltamasta uusia sääntöjä jo aikaisemmin. Suomalaiset elintavikealan toimijat voivat näyttää esimerkkiä.
Vaikka EU-jäsenyys on poistanut tuonnin esteitä, suomalainen ruoka on pitänyt hyvin pintansa. Suomalaisten ruuasta edelleen noin 85 prosenttia on kotimaista. Se on hyvä asia.
Kun olen kyläillyt ystävieni luona tänä kesänä, moni on ruokapöydässä erikseen korostanut tarjoavansa todellista lähiruokaa. Moni herkku on ollut omasta maasta.
On hyvä, että lähiruuasta puhutaan. Lähiruuan tuottaja tunnetaan tai ainakin se on helppo saada selville. Ruoka on tuoretta ja lisäaineita tarvitaan vähän, koska pitkiä kuljetusmatkoja ja säilöntäaikoja ei tarvita.
Lähiruoka kuormittaa ympäristöä vähemmän kuin tuontielintarvikkeet, sillä tuotteita ei tarvitse pakata kestämään monien päivien kuljetusta. Tämä on hyvä pitää mielessä, kun ilmastonmuutoksen torjuminen on kaikkien huulilla.
Europarlamentaarikon arki on sidoksissa moniin kaupunkeihin eri maissa. Reissutyössä lähiruuan käsite saa kansainvälisen kaiun.
Yhtenä päivänä levitän ranskalaisen croissantin päälle belgialaista hilloa ja seuraavana päivänä popsin suomalaista porkkanaa. Ja kaikki se on lähiruokaa. Liikkuva luonnontuote tässä tapauksessa on europarlamentaarikko.
Juhlapäivä on se kun päivän voi aloittaa syömällä omassa kiettiössä aamupuuron, johon ripautan runsaasti lapualaisen Takalan marjatilan mansikoita tai suomalaisia mustikoita. Vesi tulee kielelle.
Suomalainen elintarvikeketju työllistää yli 300 000 ihmistä eli 12 prosenttia koko työllisestä työvoimasta. Kotimaista ruokaa ostamalla kuluttaja varmistaa, että työpaikat pysyvät Suomessa. Ne luovat hyvinvointia meille kaikille.
Samalla puolustamme maaseutua ja sitä että koko maa pidetään asuttuna. Maaseudulla tehdään valtaosa kaupunkilaistenkin ruuasta. Elävä maaseutu on kaikkien etu. Kuka haluaa, että maaseutu muuttuu asumiskelvottomaksi, rumaksi ja rähjäiseksi?
Julkaistu Suomenmaassa 5.8.2011