Jokainen on juhlan arvoinen
Tämän viikon Euroopan parlamentti on jälleen ollut koolla Strasbourgissa, joka on todellinen joulukaupunki. Kaupungissa on toistakymmentä värikästä joulutoria. Strasbourgiin tulee jopa kaksi miljoonaa jouluturistia eri puolilta maailmaa.
Olemme juuri nyt kahden arvokkaan juhlan välissä. Takana on itsenäisyyspäivä ja tasavallan presidentin erilainen itsenäisyyspäivän vastaanotto Tampereella ja edessä on joulu.
Vuoden pimein aika täyttyy kimmeltävistä ja välkkyvistä valoista. Esimerkiksi Strasbourgin joulutorilla oli häkellyttävän paljon kauniita jouluvaloja. Pimeyden keskellä valolla on aivan erityinen merkitys.
Tänä vuonna valtakunnan virallinen itsenäisyyspäivän juhla oli konserttimuotoinen ja sai sijansa Tampere-talossa. Juhla oli tyylikkäästi järjestetty.
Nyt kuka tahansa sai suorana lähetyksenä saman kulttuurielämyksen kuin paikalla olleet. Esiintyjät oli valittu huolella, samoin tekstien ja laulujen sisällöt. Tampere-talon tilaisuus juhlisti Suomen itsenäisyyttä jopa paremmin kuin harvalukuiselle eliitille tarjotut linnan tanssiaiset.
Itse olen viehättynyt juhlan ”jalkauttamisesta” pääkaupungin ulkopuolelle. Olisikin hienoa, jos juhlan voisi aina välillä järjestää jossakin muualla kuin Helsingissä.
Suomen eri osissa järjestetyssä ”valtakunnan virallisessa itsenäisyysjuhlassa” maakuntien kulttuuri- ja musiikkitarjonta saisi varmasti sijansa. Alueiden perinteet ja vahvuudet pääsisivät entistä paremmin esiin. Eri puolilla Suomea myös kutsuvieraslista voisi presidenttiparin kannustamana monipuolistua.
Suomen pian satavuotias itsenäisyys on saatu aikaan koko kansakunnan yhteistoimin. Itsenäisyyttä rintamilla puolustaneiden miesten ja naisten lisäksi ponnisteluihin ovat osallistuneet lapset ja nuoret, ikääntyvät ja voimiltaan vähäisemmätkin. Tästä syystä juhlaa voisi myös juhlia leveämmin hartioin.
Kun veteraanijoukkomme harvenee ja Mannerheim-ristin ritareista alkaa olla vain muistoja, meillä olisi mahdollisuus luoda oman aikamme itsenäisyysjuhla, jolle haetaan uusia muotoja rohkeasti maakuntia kiertäen ja niiden uusiutumisvoimasta ja perinteestä ammentaen.
Suomi on hyvä maa ja pysyykin sellaisena, jos viisaasti toimimme. Kansakunnan sivistys mitataan sillä, kuinka se kohtelee heikoimpiaan. Sivistynyt kansakunta vaalii moniarvoisuutta.
On inhimillistä, että kulttuurien ja tapojen kirjo voi joskus panna ymmärryksen koetukselle. Mutta yrittää silti voi. Ymmärtämisen voi aloittaa vaikka ajatusleikillä “entä jos itse olisin erilainen”. Toista ei pidä nähdä vain toisena, vaan ihmisenä. Kaikki me olemme erilaisia ja ainutlaatuisia.
Herkkyyttä ymmärtää ja kunnioittaa erilaisuutta sekä halua puolustaa avointa ja moniarvoista yhteiskuntaa – näiden asioiden puolesta haluan toimia.
Kun nämä ovat vuoden viimeiset Brysselin (Strasbourgin) terveiset eli vuoden viimeinen kolumnini Suomenmaahan tänä vuonna, haluan toivottaa kaikille Hyvää Joulua ja onnellista uutta vuotta!
(Julkaistu Suomenmaassa 13.12)