Jarruttajasta uudistajaksi
Keskusta esiintyy julkisuudessa harmittavan usein jarruttajan roolissa. Muiden esittämiä uusia ajatuksia ja ideoita ammutaan herkästi alas. Missä ovat keskustan uudistustahto ja omat, uudet avaukset? Politiikka ei saa jämähtää omahyväiseksi hallinnoinniksi. Ei kai meille riitä pelkkä vallan kahvassa roikkuminen.
Keskusta on ollut yhtämittaisessa hallitusvastuussa vuodesta 2003 lähtien. Se on pitkä aika kiivastahtisessa päätöksenteossa. Hallitusvastuu painaa. On tehty kipeitä päätöksiä, ja niitä joudutaan tekemään myös lähitulevaisuudessa.
Päätösten perusteluissa vilahtelevat kymmenet ja sadat miljoonat sekä koukeroinen hallintokieli, jonka taakse on helppo piiloutua, kun asioita halutaan sievistellä ja kaunistella. Ei ole kansalaisten etu, jos asiantuntijat ja päättäjät puhuvat vain toisilleen. Kansalainen ja äänestäjä tuntuvat välillä olevan vain välttämätön paha, jolle asioiden selittäminen on hankalaa ja ylimääräistä vaivaa aiheuttavaa.
Tähän ei tarvitse tyytyä. Meillä on oikeus kuulla ymmärrettäviä perusteluita päätöksille. Kyse on demokratian toimivuudesta. Jos asioita ei ymmärrä tai niistä ei saa kuulla ajoissa, niihin ei voi vaikuttaa. Päätöksenteko on tällöin suljettu järjestelmä, jonka piiriin pääsevät vain harvat ja valitut.
Parantamisen varaa on monella tasolla. Keskeneräisistä asioista puhuminen ei ole veneenkeikuttamista, vaan kuuluu olennaisena osana kypsään demokratiaan.
Keskustassa olisi syytä vakavasti pohtia sisäistä puoluedemokratiaa. Ei voi olla niin, että paikallisosastoille ainoa tapa vaikuttaa linjauksiin on puoluekokoukselle jätetty aloite, josta sitten pikaisesti äänestetään ennen sen hautaamista pöytälaatikkoon.
On yksinkertaista sanoa, että jäsenten ja äänestäjien osallistumista on lisättävä ja puolueen kantojen valmistelua uudistettava. Paljon vaikeampaa on löytää mielekkäitä tapoja tehdä näin.
Nykyaikainen tietotekniikka antaa oivan mahdollisuuden erilaisiin kyselyihin ja valmistelutyöhön, joihin osallistuminen on nopeaa ja helppoa. Samalla on kuitenkin pidettävä mielessä, että netin käyttö rajaa ihmisiä ulkopuolelle. Kaikilla ei ole mahdollisuutta tai kykyjä osallistua politiikan tekoon netin välityksellä.
Keskustan on pystyttävä keventämään paikallisyhdistyksen pyörittämiseen liittyvää byrokratiaa. Ei ole mielekästä, että aktiivien aika menee muodollisten seikkojen viilaamiseen politiikan sisältökysymysten sijaan.
Kun keskustan puoluetoimiston toimihenkilöiden työnkuvia käydään läpi syksyn mittaan, kannattaisi pohtia, voisiko jonkun tehtäväksi tulla paikallisosastojen toimintaa helpottavien nettisisältöjen toteuttaminen ja markkinointi. Myös erilaiset jäsenkyselyt voisivat piristää toimintaa, varsinkin, jos niiden tulokset otetaan vakavasti.
Kaikki tämä on taustalla, kun tarkastellaan eduskunta- ja kunnallisvaalien äänestysaktiivisuutta. Viime eduskuntavaaleissa äänensä jätti antamatta yli kolmekymmentä prosenttia äänioikeutetuista. Koko maassa siis lähes kolmannes päätti liittyä nukkuvien puolueeseen.
Synkistä luvuista huolimatta ei kannata vaipua epätoivoon. Osallistuminen paranee välittömästi, jos se koetaan mielekkääksi. Jos mielipiteelläni on merkitystä, äänestän ja osallistun melko varmasti.
Apaattinen ihminen puolestaan hyväksyy olemassa olevan ja tyytyy kohtaloonsa. Nyt ei ole toivottomuuden vaan toiminnan aika!
Julkaistu Suomenmaassa 13.8.2010