ANNELI JÄÄTTEENMÄKI

Olen ollut viisi vuotta Euroopan parlamentin ympäristövaliokunnan jäsen. Meillä oli tällä viikolla tämän parlamenttikauden viimeinen kokous. Niitä on ollut melkein 150. Paljon on saatu aikaan.

Lähes kaikilla käsitellyillä asioilla on ollut kytköksiä ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. Kauden aikana jäsenmaat ja EU ovat liittyneet Pariisin ilmastosopimukseen. Ensimmäisen kerran meillä on kattava ja oikeudellisesti sitova ilmastosopimus, jossa maapallon lämpenemiselle on asetettu yläraja, 1,5 astetta.

EU kiristää päästövähennystavoitteitaan Pariisin sopimuksen mukaisesti. Olemme tällä kaudella päättäneet esimerkiksi päästökaupan uudistamisesta, uusiutuvan energian direktiivistä ja rakennusten energiatehokkuudesta. Kodinkoneillekin on jo energiatehokkuusmerkinnät, samoin rakennuksille. Tämä kehitys tulee jatkumaan tulevinakin vuosina. Moni asia menee jo parempaan suuntaan.

Kävin hiljattain Beninissä, Afrikassa. Siellä rannat olivat röykkiöittäin täynnä muovia. Melkein vihaisena kysyin, eikö täällä kukaan ole kiinnostunut ympäristöstä ja kerää roskia pois. Vastaus tuli heti. Heidän huolensa ovat toisaalla. Jos perhe yrittää löytää sairaalle lapselle lääkäriä, eivät muoviroskat ole päällimmäisenä mielessä.

Maailma on moninainen, kuten Suomikin. Vihreät vaativat turpeenkäytön lopettamista ja tuulivoiman lisäämistä. Helsingissä, jossa vihreillä on valtaa, kaupungin energialaitos käyttää tuontihiiltä. Tuulivoimaloita Helsingissä ei liene yhtään. Helsingissä on yhtä vaikea tehdä ilmastonmuutosta hillitseviä päätöksiä muuallakin Suomessa.

Minua on ihmetyttänyt myös keskustelu metsän istutuksesta. Istuttamalla metsää kukin voisi osallistua ilmastotalkoisiin. Tämäkin idea tyrmättiin nopeasti, metsänomistaja kun voisi hyötyä.

En ymmärtänyt asiaa ilmaisen työvoiman käyttönä, vaan mahdollisuutena toimia ilmastonmuutosta vastaan. Kukaan ei ole esittänyt, että ihmisten olisi pakko istuttaa metsää tai että työ olisi palkatonta. On helpompi vaatia muilta tekoja, kuin yrittää esittää keinoja.

Ilmastonmuutos herättää ristiriitaisia tunteita. On olemassa suuri vaara leimata ihmisiä hyviin ja pahoihin. Sosiaalinen media helpottaa lokerointia. Eri mieltä olevia ihmisiä ei tarvitse ikinä kohdata.

Demokratiaan kuuluu tahto tehdä kompromisseja ja kyky lieventää äärimmäisiä vastakkainasetteluja. On hyvin helppoa olla mustavalkoinen ja ehdoton. Paljon vaikeampaa ja samalla tärkeämpää on kyky asettua toisen asemaan ja rakentaa yhteisymmärrystä. Toivon, että pitäisimme tämän mielessä joka päivä.

Anneli Jäätteenmäki
Euroopan parlamentin jäsen

Kirjoitus on julkaistu VerkkoAvain-lehdessä 22.3.2019