ANNELI JÄÄTTEENMÄKI

Syyriassa käydään parhaillaan ainakin kolmea eri sotaa: al-Assadin ja hajanaisen opposition sisällissotaa, sunnien ja shiiojen välistä sotaa sekä idän ja lännen mediasotaa. Yhdessä vaiheessa näytti siltä, että idän ja lännen mittelö on se kaikkein tärkein – niin kovasti Obama ajoi sotilaallista iskua Syyriaan ja yhtä kiivaasti Venäjä sitä vastusti.

Sekä Bashar al-Assadin hallinto että sisäisesti hajanainen ja monien intressien repimä oppositio ovat tehneet julmuuksia. Syyrian sisällissodassa on kuollut 100 000 ihmistä. Heistä 1% on kuollut kemiallisten aseiden vuoksi.

Suurimman mediahuomion on saanut kemiallisten aseiden käyttö, joka on sotarikos. Rikos oli tapahtunut ja nyt vaadittiin seuraamuksia. Mutta sota ja tappaminen – kemiallisilla aseilla tai ilman – oli jatkunut jo kaksi ja puoli vuotta.

Presidentti Barack Obaman retoriikka on voimakasta: hän haluaa ”rangaista” al-Assadia ja tämän hallintoa kemiallisten aseiden käytöstä. Parlamentin turvallisuus- ja puolustusvaliokunnassa vierailleen tutkija Jean Pascal Zandersin mukaan Obama teki virheen vuonna 2012 peräänkuuluttaessaan sotilaallista iskua Syyriaan, mikäli Syyria käyttää kemiallisia aseita.

Ennen YK:n tutkijaryhmän ensimmäisen selvityksen valmistumista kansainvälisessä mediassa eli viikkotolkulla käsitys, että al-Assadin hallinto on käyttänyt kemiallisia aseita. Elimme Yhdysvaltain tiedustelutiedon varassa – niin kuin Irakin kohdalla kymmenen vuotta sitten. Sen sijaan YK:n tutkijaryhmä ei ota vieläkään kantaa siihen, kuka on vastuussa kemiallisten aseiden käytöstä.

Uskon itsekin, että al-Assadin hallinto on käyttänyt kemiallisia aseita. Mutta kansainvälisessä politiikassa ei pidä tehdä johtopäätöksiä uskomusten pohjalta. Tarvitaan pitäviä todisteita, evidenssiä.

Ihannemaailmassa rikolliset saatetaan tuomioistuimen eteen tuomittaviksi ja rangaistavaksi. Kansainvälinen politiikka ei valitettavasti yleensä toimi niin. Eikä aina edes yksittäisen valtion oikeusjärjestelmä.

Selvää on, että ulkopuolisen tahon isku vain lisäisi Syyrian kansan kärsimyksiä autoritäärisen hallinnon ikeessä. Lisäksi Yhdysvaltain yksipuolinen isku voisi destabilisoida koko alueen ja monimutkaistaa entisestään lännen suhteita Iraniin. Isku voisi saattaa al-Assadin hallinnon epätoivoisiin tekoihin.

Humanitaarisen katastrofin vuoksi kansainvälisellä yhteisöllä on velvollisuus toimia. Syyriassa on 4 miljoonaa maan sisäistä pakolaista. Lisäksi Syyrian naapurimaissa on 2 miljoonaa syyrialaispakolaista. Syyrian konflikti ja humanitaarinen katastrofi voidaan päättää vain poliittisella neuvotteluratkaisulla. Ja al-Assad ei neuvottele, jos tunnelin päässä ei ole hänen näkökulmastaan minkäänlaista valoa vaan pelkkä rangaistus.

Anneli Jäätteenmäki