ANNELI JÄÄTTEENMÄKI

Euroopan unioni on perimmäisten kysymysten äärellä. Suuri hyvinvoinnin ja rauhan projekti voi huonosti.

Velkakriisin hoito on pitkittynyt ja mutkistunut. Virkamiesvalta kasvaa, demokratia kapenee. Poliittiseen kulttuuriin ja moraaliin liittyvät erot jakoivat euromaat lopulta eri leireihin.

Luin pääsiäisenä entisen demarivaikuttajan Seppo Lindblomin kirjan Huojuva tasavalta. Siinä arvostettu veteraanivaikuttaja ottaa kantaa myös eurokriisin hoitoon.

Pitkittyvä eurokriisi on Lindblomin mielestä alkanut nakertaa jopa demokratian perusteita. Tasavalta alkaa huojua.

Lindblom pelkää, että virkavaltaisen kehityksen päässä häämöttää liittovaltio. Joidenkin tavoitteena onkin, että liittovaltiota kohti mennään vaivihkaa ilman että matkan varrella tehdään demokratian ehdot täyttäviä poliittisia päätöksiä.

EU näyttää tänä päivänä etäiseltä, elitistiseltä ja epädemokraattiselta. On helppo olla Lindblomin kanssa samaa mieltä, kun hän sanoo, että kansanvalta on arvokkaampi asia kuin kansantalous.

Toinen juuri eläkkeelle jäänyt demarivaikuttaja, entinen valtiovarainministeriön ylin virkamies Raimo Sailas, on Lindblomin kanssa samoilla linjoilla.

Demariin kirjoittamassaan arviossa Sailas kauhistelee: ”Onkin järkyttävää, miten vähin äänin viime vuoden lopulla eduskunnassa ja sitä ennen hallituksessa hyväksyttiin eduskunnan budjettivaltaa rajoittava komissiolähtöinen lainsäädäntö.”

”Eikä siitä paljon julkisuudessakaan puhuttu. Eduskunnan valiokuntien perustelut olivat tyyppiä: kun on luovutettu ennenkin, niin menköön lisääkin. Jos budjettivaltaa olisi pitänyt luovuttaa omalle hallitukselle eikä komissiolle, ei sitä taatusti olisi annettu.”

Jutta Urpilainenkin voisi kuunnella näitä veteraanivaikuttajia, puoluetovereitaan.

Kun Euroopan keskuspankki rupeaa antamaan poliittisia ohjeita ja määräyksiä eri maiden hallituksille, kuten on jo tapahtunut, olemme väärällä tiellä. Tälle tielle demokratiavaje on sievistelevä ilmaus.

Kohtuuttomuus ja ahneus ovat Euroopan talous- ja sosiaalisen kriisin perimmäiset syyt. Niistä seuranneet epäoikeudenmukaisuudet ovat ajaneet tavalliset ihmiset useissa Euroopan kaupungeissa kaduille osoittamaan mieltään ja vaatimaan oikeudenmukaista politiikkaa.

Samaan aikaan kun Suomen hallitus on tukemassa rahanpesusta laajasti epäiltyjä Kyproksen pankkeja, se panee pieni- ja keskituloiset suomalaiset yhä tiukemmalle leikkaamalla peruspalveluja ja kiristämällä veroja.

On selvää, että tuloerot kasvavat. Rikkain prosentti suomalaisista rikastuu entisestään niillä tukipaketeilla, jotka kokoomus kehysriihessä junaili.

Nämä ovat epäoikeudenmukaisia päätöksiä. Suomen hallituksen politiikassa on vaarallisen paljon samaa kohtuuttomuutta, joka on sytyttänyt tulipaloja muualla Euroopassa.

Suomalaiset eivät hevillä lähde barrikadeille, mutta luottamus tasapuoliseen asioiden hoitoon horjuu. Me olemme tottuneet, että suurista tuloista maksetaan enemmän veroa kuin pienistä. Nyt hallitus kääntää tämän periaatteen päälaelleen.

Anneli Jäätteenmäki

Kirjoittaja on europarlamentaarikko (kesk.).
Kolumni on julkaistu Ilkassa 3.4.2013