ANNELI JÄÄTTEENMÄKI

Azerbaidžanin ihmisoikeusongelmat saavat Euroviisujen ansiosta vihdoin palstatilaa. Maassa on pantu vankilaan kymmeniä poliittisia aktivisteja. Telkien taakse on päätynyt muun muassa oppositiota edustavia nuorisopoliitikkoja.

Kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt ovat kampanjoineet poliittisten vankien vapauttamisen puolesta. Lisäksi ihmisoikeusjärjestöt ovat nostaneet esille azerbaidžanilaisten viranomaisten kyseenalaiset keinot karkottaa ihmisiä kodeistaan euroviisujärjestelyjen tieltä.

Kansainvälisen painostuksen jälkeen Azerbaidžanin presidentti Ilham Alijev armahti kriittisten blogikirjoitusten vuoksi vangittuja aktivisteja ja toimittajan.

Laulukilpailut ovat aina tavalla ja toisella poliittiset. Ennen parhaat pisteet säästettiin liittolaisille. Nyt jotkut ovat ehdottaneet viisujen boikotointia, mutta edistäisikö se ihmisoikeuksia ja opposition asemaa?

Azerbaidžanin ihmisoikeusaktivistit eivät aja boikottia. Heidän toivomuksensa on, että ihmisoikeuksia ei unohdeta ja maan poliittisesta tilanteesta keskusteltaisiin niin viisujen aikana kuin niiden jälkeenkin.

Näyttääkin siltä, että ainoastaan Armenia boikotoi Bakun viisuja. Sen motiivina eivät kuitenkaan ole ihmisoikeusloukkaukset vaan naapureiden välejä hiertävä, ratkaisua vailla oleva Vuoristo-Karabahin konflikti.

Neuvostoliiton kaatumisesta on jo parikymmentä vuotta, mutta neuvostoajan vaikutus näkyy Azerbaidžanissa edelleen. Poliittisten toimijoiden välillä ei ole luottamusta eikä edes keskusteluyhteyttä. Valta on keskittynyt presidentille, ja opposition liikkumatila on pieni.

Korruptio on yleistä, eikä vallanpitäjistä riippumatonta, vapaata lehdistöä juuri ole. Toimittajia uhkaillaan ja häpäistään. Lisäksi vanhat klaaniperinteet värittävät maan poliittista kulttuuria.

Azerbaidžan on kuitenkin ottanut suuren harppauksen neuvostotasavallasta Euroopan unionin kanssa kumppanuutta rakentavaksi maaksi. EU ja Azerbaidžan tekevät energia-alan yhteistyötä sekä neuvottelevat parhaillaan yhteistyösopimuksesta ja viisumihelpotuksista.

Azerbaidžanilaisten eduksi onkin laskettava se, että raskaasta menneisyydestä ja osittain nykyisyydestäkin huolimatta kansakunta katsoo selvästi tulevaisuuteen.

Monet nuoret, kielitaitoiset azerbaidžanilaiset opiskelevat Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Euroopalla ja EU:lla on nuorten azerbaidžanilaisten mielissä hyvä kaiku.

Euroopan unioni ei kuitenkaan voi pitää Azerbaidžanin suuntautumista Eurooppaan itsestään selvänä. Maassa on poliittisia voimia, jotka ovat valmiita myymään energiaa muuallekin – ja ilman keskustelua ihmisoikeuksista.

Euroviisut ovat joka tapauksessa Azerbaidžanille tärkeä tapahtuma ja itsenäistymisen jälkeen ensimmäinen merkittävä kansainvälinen näytön paikka. Öljyrahoilla rikastunut maa ei säästele viisujen kustannuksissa: puitteet ovat varmasti upeat ja vertaansa vailla.

Viisuisännyys nostaa nuoren valtion ja identiteettiään uudelleen rakentavan kansakunnan itsetuntoa. Euroviisut ja urheilukilpailut sytyttävät ja yhdistävät. Me eurooppalaiset ja eteläkaukasialaiset emme tässä suhteessa poikkea paljon toisistamme.

Euroviisut edustavat monille vapauden ja ilon juhlaa. Näin on erityisesti Itä-Euroopassa. Ehkä Euroviisut vievät mukanaan ripauksen vapautta myös Etelä-Kaukasiaan.

Ihmisoikeuksia ei edistetä eristämisellä vaan avoimuudella ja vapaalla tiedonkululla. Uutisointi Azerbaidžanin tilanteesta ja Euroviisuista voi pitkällä aikavälillä vahvistaa ihmisoikeuksia ja demokraattisia voimia.

Ensi viikolla Bakun Euroviisut ovat jo historiaa. Toivottavasti maa nimeltä Azerbaidžan jää silti ihmisten mieliin.

Julkaistu Helsingin Sanomien vieraskynässä 23.5.2012