ANNELI JÄÄTTEENMÄKI

EU-maat ovat eläneet viime vuosina reilusti yli varojensa. Taloudenpito on ollut holtitonta useissa maissa.

Laskun maksamisen aika koittaa aina, ennemmin tai myöhemmin. Nyt on jouduttu pakon sanelemina etsimään säästökohteita.

Vaikeina aikoina myöskään EU:n budjettia ei pidä korottaa. Säästökohteita on löydettävä. EU:n on näytettävä esimerkkiä jäsenmailleen. Suu on pantava säkkiä myöten ja tuhlailu kuriin.

Euroopan komissio antoi viime viikolla ehdotuksensa EU:n budjetista vuosille 2014-2020. Komissio ehdottaa, että EU:n budjettia kasvatettaisiin viidellä prosentilla seuraavalla budjettikaudella vuosina 2014-2020.

On hyvä, että komissio on vähentämässä henkilöstöään viidellä prosentilla. Se myös aikoo nostaa virkamiesten eläkeikää 63 vuodesta 65:een.

Mutta lisää säästökohteita on löydyttävä. Suorastaan tuhlailun vertauskuvaksi on tullut europarlamentin kuukausittainen rekkaralli Brysselin ja Strasbourgin välillä. Se maksaa eurooppalaisille veronmaksajille seuraavalla budjettikaudella yli 1,4 miljardia euroa.

Britannialle palautetaan EU-maksuja noin kolmen miljardin arvosta tänäkin vuonna. Myös Ruotsin, Itävallan, Hollannin ja Saksan saamat erilaiset maksualennukset pitää poistaa kokonaan.

Budjettia halutaan kasvattaa, mutta kasvu ei välttämättä hyödytä Suomea – ei ainakaan euromääräisesti.

Komissio on ehdottanut, että maatalousmenojen osuus EU:n budjetista laskisi nykyisestä noin 40 prosentista 33 prosenttiin. Parlamentti ja jäsenvaltiot tuskin kuitenkaan kokonaan hyväksyvät esitystä. Työskentelen sen puolesta, että EU:n pohjoisilla alueilla voidaan harjoittaa maataloutta myös tulevaisuudessa.

Myös aluepolitiikan saralla riittää haasteita. Arvioiden mukaan Suomi saa vuonna 2013 yhtä EU:lle antamaansa euroa vastaan 25 senttiä EU:n rakennepoliittisia tukia. Seuraavalla budjettikaudella vielä vähemmän.

Budjettikaudella 2014-2020 komissio nostaisi EU:n ulkopolitiikkaan käytettävää rahamäärää reilulla 23 prosentilla.

EU:n ulkosuhteiden budjettia ei pidä kasvattaa. EU:n ulkopoliittinen valta ei ole kiinni lisäeuroista. Ulkosuhdebudjettia pitää järkeistää.

Turkki on yksi suurimmista EU:n ulkopuolisista tuen saajista. Kuluvana vuonna Turkki saa 782 miljoonaa euroa EU:n laajentumistukia. Ensi vuonna Turkille on tiedossa 899,5 miljoonaa euroa, eli lähes miljardi.

Vertailun vuoksi sanottakoon, että muut kandidaattimaat ja potentiaaliset kandidaattimaat eivät saa läheskään samoja summia kuin Turkki. Lähimmäksi yltää Serbia reilulla 200 miljoonalla kuluvan vuoden aikana. Köyhä Kosovo saa vain 68 miljoonaa.

En ihmettele, että Saksa ja Ranska jarruttavat Turkin EU-jäsenyyttä. Turkin saamat alue- ja maatalouspoliittiset tuet olisivat mittavat, mikäli Turkista tulisi EU:n jäsen nyt.

Turkin talouskasvu on 11%. Turkki on taitavasti välttänyt talouskriisin pahimmat tyrskyt ja myötätuulta on luvassa myös jatkossa. Tämän tiedon pohjalta sanoisin, että Turkin pitäisi antaa tukia EU:lle eikä toisinpäin. Tarvetta olisi itse kullakin EU-maalla.