EU:n perussopimuksien muuttamisesta pitää käydä perusteellinen keskustelu
“Nykyiset perussopimukset eivät ole tämänhetkistä talous- ja velkakriisiä aiheuttaneet. Täten niiden muuttaminenkaan ei ole ratkaisu kriiseihin.”
EU:n perussopimuskeskustelu on jälleen käynnistynyt pienen tauon jälkeen. Perussopimusmuutokset eivät ratkaise EU:n talous- ja velkakriisiä. Perussopimuksien muuttaminen vaatii paljon aikaa, työtä ja energiaa.
Kriisien ratkaisemiseksi on tärkeintä, että jäsenmaat saavat taloutensa takaisin tasapainoon ja kasvu-uralle sekä luotua uusia työpaikkoja. Jäsenmaiden pitää sitoutua jo yhdessä hyväksyttyihin sääntöihin, kuten EU:n vakaus- ja kasvusopimukseen. Mitä hyötyä on luoda uusia sääntöjä, jos entisiäkään ei noudateta?
Kaikesta huolimatta EU:n presidentti Herman Van Rompuy selvittää parhaillaan jäsenmaiden haluja perussopimusmuutoksiin. Hänen on määrä kertoa tuloksista joulukuun huippukokouksessa. Konkreettisten perussopimusmuutosehdotusten pitäisi olla valmiina ensi vuoden maaliskuun tai kesäkuun huippukokoukseen mennessä.
Eurooppalaisten yhteislainojen, eli niin sanottujen eurobondien täysimääräinen käyttöönotto edellyttäisi perussopimusten muutosta. Nykyisten mukaan yksikään jäsenmaa ei joudu vastaamaan toisen veloista. Eurobondit suosivat asiansa huonosti hoitaneita maita hyvin hoitaneiden kustannuksella. Moraalikadon vaara olisi ilmeinen.
EU:n perussopimuksien muuttaminen vaatii kaikkien 27 jäsenmaan hyväksynnän. Vaikka sopuun päästäisiin EU:n johtajien tasolla, on hyvin epävarmaa, että jäsenmaat hyväksyisivät muutokset kansallisissa parlamenteissaan. Osassa jäsenmaista, kuten Irlannissa, muutoksien hyväksyminen vaatisi myös kansanäänestyksen järjestämisen.
Perussopimuksien muuttaminen ei saa kuitenkaan olla tabu. Jos muutoksien tielle lähdetään, on syytä pohdiskella niitä perussopimuksiin laajemmin. Miten esimerkiksi pienten ja keskisuurten jäsenmaiden vaikutusmahdollisuuksia voitaisiin parantaa EU:n päätöksenteossa?
Entä miten olisi mahdollista ottaa paremmin huomioon pohjoisten jäsenmaiden erityisolosuhteet? Tähän liittyen esimerkiksi tulkintaa maataloustukien 141-artiklasta on selvennettävä niin, että kyse on pysyvistä eikä määräaikaisista tuista.
EU:n hallinto ja lainsäädäntö kaipaavat lisää avoimuutta. Lissabonin sopimuksen kirjaukset eivät ole tarkkoja ja selviä. Europarlamentin rekkaralli Brysselin ja Strasbourgin välillä maksaa vuosittain noin 200 miljoonaa euroa eurooppalaisille veronmaksajille. On jo aika, että europarlamentti saa itse päättää istuntopaikastaan. Nyt perussopimukset eivät tätä salli.
Kaikista mahdollisista perussopimusmuutoksista pitää keskustella mahdollisimman laajasti. Ei riitä, että EU-eliitti sanelee, mitä pitää tehdä. On kuunneltava aidosti kansalaisten mielipidettä.
EU on ottanut useita askelia kohti liittovaltiota, ja niitä on haluttu ottaa vielä paljon lisää. Liittovaltion kannattajat ovat vedonneet muutosten välttämättömyyteen talouskriisin ratkaisemiseksi. Jos muutoksilla ei ole kansalaisten kannatusta, kääntyvät ne EU:ta vastaan.
EU:n perussopimusmuutoksissa on turha hötkyillä. Nykyiset perussopimukset eivät ole tämänhetkistä talous- ja velkakriisiä aiheuttaneet. Täten niiden muuttaminenkaan ei ole ratkaisu kriiseihin.
Jäsenmaat ja EU keskittykööt nyt ennen kaikkea budjettiensa tasapainottamiseen ja EU:n talouden ohjaamiseen takaisin kasvu-uralle. Jäsenmaiden on myös vähennettävä velkaa. Yhtälö ei ole helppo, mutta eivät ole muutkaan vaihtoehdot. EU-maat eivät voi elää ikuisesti velaksi. Ei ainakaan, jos EU ja euro halutaan pitää pystyssä ja kasassa. Tarvitaan asennemuutos.
Julkaistu Helsingin Sanomissa 29.11.2011