EU:n aluetukea järkeistettävä
EU:n aluepolitiikan tavoitteena on ollut tasata elintasoeroja Euroopassa. Tässä se on osittain onnistunut.
Toisaalta aluepolitiikkaa on arvosteltu turhasta byrokratiasta. Paperityö vaatii aikaa ja maksatukset tulevat myöhässä.
Komissio on nähnyt aluepolitiikan sijoittamisena. Sijoituksia on tehty alueille ja kohteisiin, jotka eivät niitä tarvitse. Tukia tarvitsevilla alueilla rahoja on ohjattu toissijaisiin hankkeisiin. Projekteja on keksitty, jotta kaikki raha tulisi käytetyksi.
Epäselvyydet tukien käytössä ovat olleet valitettavan yleisiä, kuten Italiassa hiljattain paljastunut lähes 400 miljoonan euron huijaus tierakennushankkeessa osoittaa.
Suomen saamaa tukimäärää on vielä vaikea ennustaa. Se ratkeaa EU:n budjettineuvotteluissa syksyllä. Tiedetään, että Suomelle tärkeän asukastiheyteen perustuvan kriteerin painoarvoa vähennetään.
Komissio on esittänyt pohjoisten harvaan asuttujen ja merentakaisten alueiden tuen pienentämistä lähes puolella. EU-puheenjohtajuuskautenaan Tanska ajoi, ja nyt Kypros kannattaa tuen ulottamista myös saariin, mikä laskisi Suomen osuutta entisestään. Suomen tukien säilyttämiseksi EU-vaikuttajien on tehtävä yhdessä hartiavoimin työtä.
Turhan byrokratian vähentämisessä Suomen on myös syytä katsoa peiliin. EU:n aluetukia on turha kierrättää ministeriön kautta. Rahat pitäisi ohjata suoraan maakunnille.
Maakuntien liitot ovat pieniä ja tehokkaita kuntarahoitteisia toimijoita. Ne ovat aktiivisella osallistumisellaan kantaneet vastuunsa alueensa pitkäjänteisestä kehittämistyöstä läpinäkyvästi. Todennäköisesti ne tietävät ministeriötä paremmin, mihin tuet niiden omalla alueella kannattaa kohdistaa.
Suomen arvioidaan saavan ensi vuonna EU:lle maksamallaan eurolla rakennepoliittisia tukia vain noin 25 sentin edestä. Siksi on vaikea nähdä, että Suomen, EU:n nettomaksajan edun mukaista olisi kasvattaa unionin budjettia ja aluetukien kokonaismäärää. Säästöjä on löydyttävä siis myös EU:sta, kun jäsenmaat joutuvat leikkaamaan budjettejaan.
Kaikista suomalaisista ja koko Suomesta on pidettävä huolta. Aluetuet voivat olla siihen yksi väline, mutta eivät ainoa. Uusia mahdollisuuksia alueiden kehittämiselle tulisi etsiä esimerkiksi sähköisistä palveluista, uusista energiaratkaisuista ja elintarviketeollisuudesta.
Julkaistu Pohjalaisessa 9.7.2012