EU suurten valintojen edessä
Kirjoitan tätä samaan aikaan kun EU:n huippukokous on koolla. En siis voi arvioida lopputulosta. Ennakkoasetelmat ovat kuitenkin tiedossa.
EU:n korkein virkamiesjohto esittää radikaalia vallan siirtoa EU:lle, kansallisen budjettivallan kaventamista, taloudellista solidaarisuutta ja euroalueen omaa budjettia. Kyse on suurista asioista.
Toteutuessaan esitykset merkitsisivät historiallista taitekohtaa Euroopan unionin ja varsinkin talouspolitiikan yhdentymisessä.
EU luotaisiin uudelleen niin, että talous- ja budjettipolitiikan lisäksi myös työ- ja sosiaalipolitiikan perusta muuttuisi olennaisesti unionin politiikaksi.
Kysymys on vallasta ja demokratiasta. Näillä esityksillä ei ratkaista eurokriisiä vaan syvennetään integraatiota kohti liittovaltiota.
Viime päivinä EU-johtajat ovat mielellään muistuttaneet kansalaisia rauhan merkityksestä. Nyt on syytä muistuttaa EU-johtajia demokratian merkityksestä.
Kansallista budjettivaltaa ei voi luovuttaa kriisin sivutuotteena, ei ainakaan oikeusvaltioissa. Demokratiaan kuuluu, että valtarakenteita voidaan muuttaa vain kansanvaltaisesti.
Huippukokouksen alla EU on juhlinut Nobelin rauhanpalkintoa myös täällä Euroopan parlamentissa. Puheissa kiiteltiin Euroopan yhdentymistä. Sotia Eurooppaan ei enää haluta.
Nobel-tunnustus myös velvoittaa. EU on rauhanprojekti, mutta ei pelkästään sitä. EU-maiden yhteenlaskettu puolustusbudjetti on toiseksi suurin heti Yhdysvaltojen jälkeen. Suurin osa EU:n jäsenmaista kuuluu sotilasliitto Natoon. Jotkut tahot haluavat EU:n turvallisuuspolitiikasta Naton eurooppalaisen haarakonttorin.
Yhdysvallat vastaa 77 prosentista Naton kuluista. Maa on kaksinkertaistanut puolustusbudjettinsa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tämä johtuu maan sotapolitiikasta. Yhdysvaltain sotilasmenot ovat tähtitieteellisen suuret: 739,3 miljardia dollaria. Sodan hinta on kova.
Nyt Yhdysvallat on päättänyt pienentää puolustusmenojaan. Maa odottaa, että eurooppalaiset kumppanit kantavat suuremman vastuun oman maanosansa puolustuksesta sekä sotilasliiton menoista.
Mutta talouskriisin vuoksi myös EU-maat joutuvat tiukentamaan kukkaron nyörejä. Suuret jäsenmaat Ranska ja Britannia ovat tehneet budjettileikkauksia. Joissakin maissa pudotukset ovat merkittäviä, Virossa jopa 23 prosenttia.
Vaikka budjetteja leikataan, laittavat EU-maat edelleen puolustukseen enemmän rahaa kuin Kiina ja Venäjä yhteensä.
On viisasta kysyä, miksi maailma ylipäätään käyttää niin paljon rahaa aseisiin. Köyhyys ja sen tuomat ongelmat olisi ratkaistu, jos edes murto-osa puolustukseen sekä aseiden kehitykseen ja hankintoihin budjetoiduista rahoista olisi pantu köyhyyden vähentämiseen ja konfliktien ehkäisyyn.
Rauhan edistämisestä on tehtävä EU:n ulkopolitiikan ykköstavoite. Uskon, että tällainen ulkopolitiikka saisi kansalaisten hyväksynnän. Nyt EU investoi vain vähän kriisien ratkaisuun ja rauhanvälittämiseen.
Pannaan eurooppalainen rauhanprojekti etusijalle. Tehdään rauhasta globaali tavoite tekojen tasolla. Kyse on ennen kaikkea poliittisista valinnoista.
Julkaistu Suomenmaassa 14.12.2012