EU, Suomi ja talouspakotteet
Olen viime päivinä kiertänyt Suomea niin etelässä kuin pohjoisessa, niin lännessä kuin idässä, viimeksi Itä-Suomessa ja Savossa. Kierroksella saa hyvän käsityksen siitä, mitä ihmiset ajattelevat maailman menosta.
Venäjä ja Ukrainan kriisi tulevat esiin kaikkialla. Ukrainan tilanne herättää huolta. Ihmiset toivovat yleisesti malttia.
Vielä vuosi sitten oli vaikea kuvitella tilannetta, jossa sisällissodan uhka Ukrainassa varjostaisi kuluvan kevään EU-vaaleja.
Näin kuitenkin kävi.
Uutislähteiden mukaan eilisessä yhteenotossa Slovjanskissa, Itä-Ukrainassa, on kuollut peräti 30 ihmistä. Menehtyneiden joukossa on kapinallisten lisäksi myös siviilejä. Tilanne on vaarallisesti riistäytynyt käsistä.
Mitä pitempään Ukrainan kriisi jatkuu, sen vaikeammaksi rauhan saavuttaminen käy.
EU on osoittanut yhtenäisyyttä kriisin aikana. Se on meidän kaikkien etu. EU on vahva, kun se puhuu yhdellä äänellä.
Sen sijaan talouspakotteet eivät ole Suomen eivätkä EU:n etu. Niiden käyttöön ottaminen olisi kohtalokasta. Suomi kuuluu niihin jäsenmaihin, joissa pakotteiden kielteinen vaikutus olisi suurin.
Tästä kärsisivät eniten suomalainen teollisuus, elintarvikeala ja työllisyys. Itä-Suomen vähittäiskauppa ja matkailupalvelut ovat riippuvaisia venäläisestä turistivirrasta. Itä-Suomi kärsii jo nyt ruplan heikentymisestä.
Suomen ja Venäjän välisen kaupan hiipuminen on pidemmän aikavälin kehityksen tulosta ja suurelta osin Ukrainan tapahtumista riippumatonta. Suomen vienti on laskussa ja tämä heijastuu kauppasuhteisiin myös Venäjän kanssa. Viimeisten neljän vuoden ajan Venäjä on ollut Suomen suurin alijäämämaa.
Talouspakotteet huonontaisivat tilannetta entisestään. Jos EU asettaisi talous- tai muita sanktioita, voisi Venäjä iskeä takaisin omilla sanktioillaan.
Olen huolestunut EU:n komission suunnitelmasta leikata EU:n ja Venäjän välisen raja-alueyhteistyön määrärahoista. Leikkaus kohdistuisi juuri Suomen ja Venäjän väliseen yhteistyöhön.
Venäjä ei ole suuressa huudossa EU:n piirissä, mutta tämän kaltainen varojen leikkaaminen osuu EU:ta omaan nilkkaan. Kyseisillä määrärahoilla voitaisiin parantaa esimerkiksi rajainfrastruktuuria.
Venäjä on tällä hetkellä Suomen toiseksi suurin vientimaa. Potentiaalia olisi varmasti enempäänkin.
Myös Ukrainan etu olisi, että se voisi kehittää toimivat taloussuhteet sekä länteen että itään. Kaikkia osapuolia hyödyttävät kauppasuhteet ovat rauhan varmin tae koko Euroopassa.