ANNELI JÄÄTTEENMÄKI

Eläkekeskustelu käy parhaillaan kuumana niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa. Julkisesta keskustelusta saa usein kuvan, että koko eläkejärjestelmämme olisi kriisissä. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa.

Eurooppalaisittain eläkejärjestelmämme on varsin hyvässä kunnossa. Eläketurvamme on korkeampi kuin suurimmassa osassa muita Euroopan maita. Samaan aikaan eläkejärjestelmästämme aiheutuvat kustannukset ovat alhaisemmat kuin muualla.

Suomen eläkejärjestelmän etuna on, että eläkkeiden rahastointiaste on bruttokansantuotteeseemme suhteutettuna varsin korkea. Lisäksi eläkejärjestelmässämme on huomioitu ihmisten odotettavissa olevan eliniän kehittyminen.

Saksan liittokansleri Angela Merkel ja Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy esittelivät edellisviikolla kuuden kohdan talousohjelman. Merkel ja Sarkozy vaativat palkkapolitiikan, verotuksen ja eläkepolitiikan yhtenäistämistä unionin tasolla. Suhtaudun ehdotuksiin kriittisesti.

Saksa ja Ranska haluavat, että päätöksiä tehtäisiin jo EU-huippukokouksessa maaliskuun lopussa. Tämä ei jättäisi komissiolle kovin suurta roolia asioiden valmistelussa. Kansalaisvaikuttamiselle ei jäisi mitään roolia. Demokraatisesta päätöksenteosta ei voi puhua.

Yleensä marssijärjestys EU-päätöksenteossa on se, että komissio antaa ensin lakialoitteen, jonka kohtalosta neuvosto ja parlamentti sitten päättävät. Nyt aloitteenteko on kuitenkin siirtynyt kahdelle suurelle jäsenmaalle, jolloin ei voida taata, että myös pienten jäsenmaiden tarpeet otetaan riittävässä määrin valmistelutyössä huomioon.

On valitettavaa, että Barroson toinen komissio on osoittautunut aloitekyvyttömäksi ja heikoksi. Neuvosto on osittain ajanut komission ohi merkittävien aloitteiden tekijänä. Oma poliittinen ryhmäni lähetti viime viikolla Barrosolle kirjeen ja pyysi komissiota terästäytymään aloitteentekijänä. Suomeksi sanottuna komissiota käskettiin ryhtyä toimimaan, eikä vain katselemaan ja ihmettelemään.

Suhtaudun Merkelin ja Sarkozyn ehdotukseen kielteisesti myös siksi, että eläkeasiat ovat kansallisesti päätettäviä asioita eivätkä kuulu EU-pöydälle. EU:n perussopimuksia ei ole myöskään tarvetta muuttaa.

Eläkejärjestelmät ovat eri Euroopan maissa varsin erilaisia. Kannatan eurooppalaista yhteistyötä esimerkiksi siltä osin, että ulkomailla ansaittu eläke pystytään siirtämään omaan kansalliseen eläkejärjestelmään paljon nykyistä paremmin.

Mutta loppukädessä eläkejärjestelmämme on kuitenkin säilytettävä oman kansallisen päätöksentekomme piirissä.

Kansallisesti eläkejärjestelmämme kehittämisvaihtoehdoista on valmistumassa kolmikantainen selvitys maaliskuussa. Työmarkkinajärjestöt tulevat neuvottelemaan selvityksen pohjalta työurien pidentämisen jatkotoimista ja eläkejärjestelmämme kehittämisestä. Tälle työlle toivon menestystä.

Eläkkeistä ja työurien pidentämisestä keskusteltaessa tärkeintä on keskittyä työssä jaksamiseen, työn ohjaukseen ja johtamiseen. Kyse on ennen kaikkea sellaisten asenteiden, arvojen ja olosuhteiden luomisesta, että jokainen pystyy ja on motivoitunut antamaan panoksensa työelämässä aina varsinaiseen eläkeikään asti.

Julkaistu Ilkassa 5.1.2011