ANNELI JÄÄTTEENMÄKI

Euroopan parlamentti hyväksyi aikaisemmin tässä kuussa päätöslauselman EU:n arktisesta politiikasta. Toimin asiassa poliittisen ryhmäni neuvottelijana. Parhaat neuvot sain Lapista.

Parlamentin pääviesti on, että arktisen alueen elinkeinoja pitää kehittää monipuolisesti. Alueen luonnonvarojen hyödyntäminen on toteutettava arktisen alueen paikallisia asukkaita kunnioittaen ja heidän hyödykseen. Luontoarvot on huomioitava ja ympäristön suojelusta pitää kantaa täysi vastuu.

Lisäksi parlamentti katsoo, että toimivien liikenneyhteyksien ja tietoverkkojen kehittäminen alueella ovat olennaisia ihmisten hyvinvoinnin sekä elinkeinojen ja liiketoiminnan kehittämiseksi.
Kaikki tavoitteet ovat hyviä. Niiden toimeenpano edellyttää myös yrittäjien kiinnostusta ja panostusta.

EU on viime vuosina kunnostautunut arktisen politiikan edistämisessä. Kehityksen positiivinen seuraus on, että Brysselin ymmärrys pohjoisista alueista on merkittävästi kasvanut. Arktinen alue ei ole enää kylmä ja pimeä alue tuolla jossain, vaan tärkeä osa Eurooppaa.

Mutta työtä ymmärryksen lisääminen on vaatinut, myös parlamentilta. Brysselissä vaikuttaa tahoja, jotka haluaisivat arktisesta alueesta raaka-ainereservaatin ja sitten on heitä, jotka haluaisivat suojella koko alueen ilman että elinkeinoja kehitetään.

Meidän suomalaisten työnä on ollut selittää, että Arktis on pitkien etäisyyksien ja haastavien sääolosuhteiden muovaama alue, jossa asuu yhteensä 4 miljoonaa ihmistä. Alueella on kaupunkeja, teollisuutta ja yliopistoja, mutta on myös metsää, maaseutua ja perinteisiä elinkeinoja.

Näiden itsestään selvien asioiden alleviivaaminen saattaa tuntua tavallisesta lappilaisesta oudolta, mutta näiden asioiden kertaaminen on ollut tarpeen Brysselissä ja EU:n eri instituutioissa.

Tässä työssä avuksi ovat olleet pohjoissuomalaiset itse. Alueen asukkailla on paras tieto alueen kehitystarpeista. Yhteydenpito on ollut vuosien mittaan aktiivista.

Palkitsevaa on ollut myös se, että olen jo useiden vuosien ajan saanut ajaa EU:n arktista tietokeskusta Rovaniemelle. Asialla on parlamentin vahva tuki, mutta asiasta päättää komissio.

Suomi toi 1990-luvun lopulla EU:hun pohjoisen ulottuvuuden politiikan. Pohjoinen ulottuvuus ei ole enää EU:n oma politiikka, vaan EU:n, Venäjän, Norjan ja Islannin yhteinen politiikka. Yhteistyö on onnistunut hyvin. Pohjoisen ulottuvuuden käytännönläheinen lähestymistapa toimii. Nyt pohjoinen ulottuvuus on tärkeä osa EU:n arktista politiikkaa, sen yksi oksa.

Ilman Suomen ja suomalaisten pitkän linjan panosta olisi EU:n arktinen politiikka paljon köyhempi ja yksipuolisempi.

Anneli Jäätteenmäki
Euroopan parlamentin jäsen

Kirjoitus on julkaistu Lapin Kansassa viikolla 13 (2014)