Markkinoista ei saada niskalenkkiä
Teimme tällä viikolla historiaa ja perustimme keskustalle dynaamisen paikallisosaston Brysseliin. Olin mukana perustamiskokouksessa, vaikka pysynkin Töölön Keskustaseuran jäsenenä.
Brysselin 4 000 suomalaisen joukossa on runsaasti niitä, jotka haluavat Euroopasta inhimillisemmän ja avoimemman. Odotan, että yhdistys tuo uutta särmää ja terävöittää keskustelua puolueen EU-politiikasta. Aiheita ainakin riittää.
Kevään kuuma EU- kysymys on tukimekanismien vahvistaminen ja kriisirahaston kasvattaminen. Suomen hallitus haluaa jälleen kerran korottaa Suomen enimmäisvastuita unionin kriisirahastoissa.
Eduskunta on perimmäisten kysymysten äärellä. Mihin asti Suomi ja veronmaksajat ovat valmiita tukemaan euroaluetta, kriisimaita, euroa ja kriisipankkeja? Kansalaisille vakuuteltiin jo pari vuotta sitten, että lisäkorotuksia Suomen vastuisiin ei tule. Toisin on käynyt.
Kreikan kohdalla 110 miljardia piti riittää. Kreikan ei edes uskottu käyttävän kaikkea. Nyt pelastuspaketin summa on noussut jo 340 miljardiin.
Kaksi vuotta sitten Kreikalla oli velkaa 300 miljardia. Nyt mietitään, olisiko ollut järkevämpää maksaa silloin velka pois. Pelastuspaketteihin käytetty summa on jo ylittänyt alkuperäisen velan määrän.
Kreikan ahdingolle ei näy pikaista loppua, vaan maa on ajautunut kaaokseen. Ihmisillä ei ole töitä, eikä sairaaloilla ole rahaa lääkkeisiin.
Luottamus on sentään parantunut rahamarkkinoilla. On kuitenkin epäselvää, onko kyseessä talouden välirauha vai pysyvä muutos.
Etelä-Euroopasta kuuluu hyvää ja huonoa. Espanjan vuoden 2011 alijäämä oli kuin kylmä suihku. Italia sen sijaan on uuden pääministerinsä johdolla kummasti sinnitellyt. Myös Euroopan keskuspankin aktiivinen toiminta on auttanut Italiaa ja pankkeja.
Tärkein tavoite pitäisi olla nyt kasvun vauhdittaminen ja työllisyyden parantaminen. Tuskin nytkään kukaan omia rahojaan pistäisi pantiksi. Kysymys kuuluukin, kuinka pitkään Suomen veronmaksajien rahoilla voidaan tukea kriisimaita ja ulkomaisia pankkeja. Jyrki Katainen julisti aikanaan valtiovarainministerinä, että kansanvalta otti niskalenkin markkinavoimista. Ottelu ei ole edes lähellä loppua.
Julkaistu Suomenmaassa 30.3.2012