Yksineläjän arki Euroopassa
Suomessa asuu yli miljoona ihmistä yksin. Silti heidän asioistaan puhutaan hyvin vähän.
Mutta yksineläjien unohtaminen tarkoittaisi, että unohtaisimme yli 40% suomalaisista kotitalouksista. Yhden hengen asuntokuntia on Suomessa enemmän kuin kahden tai useamman hengen asuntokuntia.
Tilastot osoittavat, että Pohjois-Euroopassa on yleisempää asua yksin kuin Etelä-Euroopassa. Pohjolassa avioerot ovat yleisempiä kuin Etelässä. Etelä-Euroopassa on yleisempää, että isovanhemmat asuvat yhdessä muun perheen kanssa.
Eteläeurooppalaiset nuoret asuvat pidempään vanhempiensa luona. Pohjoismaissa nuoret itsenäistyvät varhaisessa vaiheessa – ja heidän myös odotetaan tekevän niin.
Vaikka kulttuurit ovat erilaisia, yksi asia on varma: yksineläjiä koskettavat samat arjen haasteet, asuivatpa he sitten Pohjois- tai Etelä-Euroopassa.
Yksineläjä kohtaa arjen vaikeudet yksin, ja se voi tehdä arjesta haastavaa. Yhden hengen taloudet ovat haavoittuvaisempia esimerkiksi työttömyyden tai vakavan sairauden sattuessa omalle kohdalle.
Eläminen on kalliimpaa yksineläjälle. Vuokra on yhtä kallis, asuipa asunnossa yksi tai kaksi henkeä. Kaupan ruokapakkaukset on yleensä mitoitettu useamman hengen talouksille. Pienet pakkaukset ovat suhteessa paljon kalliimpia.
Köyhyys on yleisempää yksinelävien talouksissa. Tämä ongelma on tunnistettava ja siihen on puututtava. Toimeentulotukea saaneista kotitalouksista yksinasuvien osuus on Suomessa yli 70%.
Suurin osa yksineläjistä on naisia. Monissa Euroopan maista puuttuu yhteiskunnan tarjoama tukiverkko ja ikääntyvien naisten köyhyysriski on täten korkeampi.
Yksin eläminen sopii toisille. Itsenäisyys ja riippumattomuus voivat tuntua vapauttavalta. Ennen vanhaan kodit olivat niin pieniä ja tilaa oli niin vähän, että nuoresta oli ihanaa päästä pois ja aloittaa oma elämä. Tähän piti tietysti olla taloudelliset edellytykset.
Hyvät ihmissuhteet ovat tärkeitä meille kaikille, asuimmepa sitten yksin tai kimpassa toisten kanssa.
Myös toisten kanssa asuva voi tuntea olevansa yksinäinen. Opetellaan olemaan ihmisiä toisillemme. Läsnäolemisen taito on kultaakin kalliimpaa. Sen arvo ei vähene koskaan.