27
tammi
2012

Valintoja Brysselissä ja Suomessa

Euroopan parlamentin viisivuotiskausi on puolivälissä. Samalla kaikki valiokuntapaikat ja ryhmien johtopaikat pantiin uusjakoon. Olen iloinen siitä, että minut valittiin jatkamaan varapuheenjohtajana ALDE -ryhmässä, johon Suomesta kuuluvat keskustan ja RKP:n edustajat. Tätä europarlamentin kolmanneksi suurinta ryhmää johtaa Belgian entinen pääministeri Guy Verhofstad.

Suomessa keskustelu presidentinvaalien ratkaisun alla näyttää käyvän kiivaana erityisesti sosiaalisessa mediassa. Kauempaa, kuten täältä Brysselistä, voi tarkkailla tilannetta rauhallisesti ja punnita Pekka Haaviston ja Sauli Niinistön vahvuuksia ja mahdollisia heikkouksia perusteellisesti ennen äänestyspäätöstä.

Tässäkin yhteydessä haluan esittää Paavo ja Vuokko Väyryselle suurkiitokset hyvin hoidetusta kampanjasta. PV näytti mallia, miten tehdään hyvä kampanja. Raha ei ratkaise kaikkea. Pitää olla aate ja sanoma. Pitää olla myös ahkera kiertämään ihmisten parissa. Innostus tarttuu.

Vaikka Paavo kiitti kauniisti puoluetta, silti on syytä  miettiä, tehtiinkö kaikki niin kuin piti. Mieleeni on noussut muutamia kysymyksiä. Äänestysprosentti Keskustan vahvoilla alueilla oli näissäkin vaaleissa alempi kuin esimerkiksi Uudellamaalla ja Helsingissä. Syitä on pohdittava niin puoluetoimistossa kuin piireissä ja osastoissa.

Vaaleissa vaikutetaan äänestämällä ja jokainen ääni on yhtä tärkeä. Ei ole eroa missä päin Suomea äänestyslippu täytetään. Eikä kukkaron paino vaikuta.

Keskustalaisilla, kuten muillakin ensimmäisellä kierroksella ehdokkaansa menettäneillä, on nyt paljon ystäviä. Ja kaksi ystävää on ylitse muiden. Haavisto ja Niinistö yrittävät tietysti kerätä tarvittavat äänet toiselta kierrokselta pudonneiden ehdokkaiden kannattajilta.

Nyt kannattaa kuunnella paitsi ehdokkaita myös heidän puolueidensa ja taustajoukkojensa puheita. Keskustan puoluejohdon kysymykset ehdokkaille oli mainio idea. Kysymykset pakottavat ehdokkaat miettimään olennaisia asioita.

Paljon kuullaan seireenilauluja, mutta kannattaa pitää mielessä, että presidentin valta ei ihan kaikkialle ulotu. Mutta sekin on tärkeää, että asialistalle nousee kannaltamme tärkeitä asioita nyt kun ehdokkaina on kaksi Kehä-kolmosen sisäpuolelta tulevaa miestä.

Ehkä asenteisiin voidaan ainakin vaikuttaa. Me haluamme, että koko Suomi pidetään asuttuna ja me haluamme, että heikoimmistakin pidetään huolta. Emme halua väkisin runnottua suurkuntien Suomea. Me haluamme tasa-arvoa kaikilla tasoilla.

Mikä sitten presidentin valinnassa on olennaista? Tasavallan presidentin päätehtävä on johtaa ulkopolitiikkaa yhdessä valtioneuvoston kanssa. Presidenttiehdokkaiden ulkopoliittinen osaaminen ei aina ole helposti mitattavissa. Täytyy luottaa omaan arviointikykyyn.

Olen saanut presidentin valinnasta kymmeniä viestejä. Eräs viestin lähettänyt kiteytti asian näin: “Tasavallan presidentti on puolustusvoimien ylipäällikkö ja ulkopolitiikan johtaja, myös Suomen ykkösmyyntitykki, erittäin kansainvälisesti! Sillä perusteella ääneni annan toisella kierroksella vaikka ääneni olisi ollut toinen ensimmäisellä kierroksella.”

Suomi voisi olla nykyistä aktiivisempi rauhanvälitystoiminnassa. Ahtisaari nosti Suomen maailmankartalle rauhanvälittäjänä. Suomella on nyt tuhannen taalan paikka jatkaa samalla linjalla. Odotukset ovat korkealla. Kumpi ehdokkaista on tässä parempi.

Kansainvälisessä välitystoiminnassa presidentillä on todellista valtaa jos on osaamista ja halua.
Tämä on yksi tärkeä arvokysymys.

On selvää, että puolueissa, myös keskustassa, käydään perusteellista keskustelua presidentinvaalien jälkeen. Henkilövaihdoksiakin saattaa tulla puoluejohtoon. Keskustelu on luonnollista eikä sitä pidä pelätä. Elämme mielenkiintoisia aikoja.

Julkaistu Suomenmaassa 27.1.2012