Turkissa kuohuu
Istanbul on upea kaupunki. Istanbulilaiset kokevat olevansa eurooppalaisia. Turkin vanhan pääkaupungin kautta ovat kulkeneet uudet ajatukset idästä länteen ja lännestä itään.
Atatürkin muisto elää vahvana. Hänen kuvansa löytyy monesta kodista ja Turkin lippu usein talojen ikkunoista. Toisaalta Istanbulissa ja maan pääkaupungissa Ankarassa on yhä enemmän hunnutettuja naisia. Vielä 1990-luvulla heitä ei juuri sekulaarissa, Atatürkin perustamassa Ankarassa näkynyt.
AK-puolueen ilmestyminen Turkin poliittiseen elämään 2000-luvulla toi turkkilaisille vaihtoehdon, jota heillä ei vanhan valtapuolueen, CHP:n vallitsemassa maassa moneen vuosikymmeneen ollut. AKP:n maine värittyi maltilliseksi puolueeksi, jonka taustalla vaikutti islamin ihanteet.
AKP oli vaihtoehto korruptoituneelle ja valtaan rakastuneelle CHP:lle. Turkkilaiset tarttuivat tähän. Nyt, yli vuosikymmen AK-puolueen valtaan astumisen jälkeen, turkkilaiset kaipaavat uusia vaihtoehtoja, vaihtoehtoa AKP:lle.
On vaikea kuvitella, että Taksim-aukiolla mieltään osoittaneet ja Turkin ja Euroopan yliopistoissa opiskelleet nuoret samaistuisivat AKP:een tai CHP:een. He haluavat jotain muuta, vaikka heidän isänsä ja äitinsä olisivat vanhoja valtapuolueita äänestäneetkin.
Mutta ongelma Turkissa on vaihtoehtojen puute. Nationalistishenkinen CHP tarraa menneeseen ja Atatürkin muistoon, kun taas islamilaisesta poliittisesta liikkeestä ammentava AKP on nyt se, joka on rakastunut valtaan. Ja valta, valitettavasti, korruptoi. Turkkiin tarvitaan aitoja vaihtoehtoja, uusia poliittisia liikkeitä ja puolueita, jotta kansalaisilla olisi mahdollisuus valita.
Pääministeri Recep Tayyip Erdoganin ylimielinen suhtautuminen useisiin kaupunkeihin levinneisiin mielenosoituksiin osoittaa juuri sen minkä turkkilaiset mielenosoittajat jo tiesivätkin: Turkin poliittinen johto ei kuuntele kansalaisia vaan ylenkatsoo heitä.
Merkkejä tästä on ollut nähtävissä jo pitkään. EU on moneen otteeseen kehottanut Turkkia vapauttamaan vangittuja toimittajia sekä takaamaan sananvapauden. Kuvaavaa on, että Turkissa on enemmän toimittajia vankiloissa kuin Iranissa. Euroopan parlamentti peräänkuuluttaa Turkkiin tasa-arvoa ja naisten oikeuksia joka vuosi julkaistavassa raportissaan.
Pääministeri Erdoganin aikaisemmat, loukkaavat kommentit mielenosoittajista sekä poliisin väkivalta eivät ole suinkaan vahvistaneet Erdoganin asemaa, vaan päinvastoin heikentävät sitä.
Turkin poliittisen johdon on tehtävä valinta vapaan Turkin ja autoritäärisen Turkin välillä. Näyttää siltä, että nuoret turkkilaiset ovat jo valintansa tehneet. Sillä on merkitystä, sillä heitä on Turkin väestöstä yhä kasvava määrä. Turkki ei vanhene.
Anneli Jäätteenmäki
Euroopan parlamentin jäsen