ANNELI JÄÄTTEENMÄKI

Sunnuntai oli merkittävä päivä taistelussa terrorismia, väkivaltaa ja vihaa vastaan. Miljoonat ihmiset marssivat demokratian ja sananvapauden puolesta. Pariisi oli hetken maailman pääkaupunki.

Vuosi alkoi surullisissa merkeissä, kun Ranskassa tehtiin kaksi käsittämätöntä ja julmaa terrori-iskua. Ne olivat muistutus siitä, että kaikkia mahdollisia voimia tarvitaan vihaa vastaan. Olisi helppo käpertyä sisäänpäin ja toivoa, että mikään paha ei kosketa meitä.

Se ei valitettavasti ole mahdollista. Tiukat terrorisminvastaiset lait ja kovat rangaistukset eivät ole poistaneet terrorismia. Oikeutta on käytävä ja tuomioita jaettava, mutta seurauksien lisäksi pitää puuttua myös syihin.

Avoimet yhteiskunnat ovat haavoittuvia. Kun koko järjestelmä perustuu keskinäiseen luottamukseen ja oletukseen kanssaihmisten hyvästä tahdosta, ainakin yksi kylki on paljaana pahantahtoisuudelle. Se on demokratian hinta.

Tuota hintaa joudutaan jatkuvasti maksamaan. Radikalisoituminen juontaa juurensa Syyriaan, Irakiin ja muihin maailman kriisialueisiin. Niin kauan kuin ne ovat epävakaita ja lohduttomia, ei iskuista päästä ainakaan kokonaan eroon.

Yhteiskunnasta syrjäytynyt on alttiimpi ääritoimille kuin siinä tiiviisti elävä ja turvaverkkojen kannattelema ihminen. Toivottoman korvat ovat auki radikaaleille viesteille. Internetin avulla viestit tavoittavat miljoonia korvia.

Vastakkain eivät ole erilaiset käsitykset yhteiskuntien järjestämisestä länsimaisen tai jonkun muun käsityksen mukaan. Vastakkain ovat tyhjä ja täysi maha, toivottomuus ja tulevaisuudenusko. Terrori ja vastakkainasettelu lietsovat vihaa.

Yhteiskuntiemme monimutkaistuessa ongelmatkin monimutkaistuvat. Luonnollinen reaktio on lisätä kontrollia, säätää lakeja tai keksiä uusia sääntöjä tilanteen vakauttamiseksi.

Joskus tämä toimii. Katkenneet vesijohdot on helppo korjata ja linjoille kaatuneiden puiden raivaaminen palauttaa sähköt. Sähköyhtiöt voidaan velvoittaa pitämään linjansa puuttomina tai kaivamaan kaapelit maahan. Aina sääntelyn lisäämisellä ei kuitenkaan ole toivottua vaikutusta.

Ongelmat alkavat silloin, kun yllätyksiä tulee: hanasta ei tulekaan vettä, pistorasiasta sähköä tai verkkopankkiin kirjautuminen ei onnistu. Pankkijärjestelmän pelastamiseksi laaditut lait eivät välttämättä pelastakaan taloutta, vaan pidentävät työttömien jonoa.

Suomi muuttuu nyt nopeammin kuin kenties koskaan historiansa aikana. Mukana pysyminen vaatii jatkuvia ponnisteluja. Seinäkellon tikitys on vaihtunut kännykän piippaukseen. Ainoa pysyvä asia monessa työpaikassa ovat YT-neuvottelut.

Digilehdellä ei saa sytytettyä takkaa. Laskut menevät johonkin sähköiseen laatikkoon, jota ei muista tarkistaa. Talvella sataa vettä. Ihmiset nyhräävät puhelimiaan selkä kyyryssä, eivätkä vastaa tervehdykseen. Jossain toisella puolella maapalloa oleva ystävä sen sijaan saa pikaviestin.

Muutokset ovat rajuja, eikä niitä aina huomaa pysähtymättä. Elämässä on hyvä välillä seisahtua ja erotella suuret asiat pienistä, merkitykselliset vähemmän merkityksellisistä.

Anneli Jäätteenmäki

europarlamentaarikko

Julkaistu Ilkassa 13.1.2015