14
heinä
2017

Suomen metsälinjan kriitikot puhuvat aiheen vierestä

Viime viikolla äänestetty Euroopan parlamentin ympäristövaliokunnan kanta metsänkäytön panoksesta EU:n ilmastopolitiikkaan aiheutti kiivasta keskustelua suomalaisessa mediassa.

Suomen kannalta ongelmalliselle esitykselle on löytynyt myös puolustajia. Nämä puolustuspuheenvuorot ihmetyttävät lähinnä siksi, että ne eivät käsittele lainkaan esitystä kritisoineen kannan ydintä.

Esitys on epäoikeudenmukainen. Miten voidaan perustella, että sama metsänkäyttöaste, eli hakkuiden taso suhteessa metsien vuotuiseen kasvuun, luetaan yhdelle jäsenmaalle päästöksi, mutta toiselle jopa lisäpäästöihin oikeuttavaksi päästövähennykseksi?

Tämä on kysymys, johon kiteytyy minun ja monen muun eurooppalaisen edustajan vastustus esitystä kohtaan.

Kestävää metsien hakkuiden tasoa ei voi perustaa historialliselle vertailukohdalle, joka on jokaiselle EU-maalle erikseen räätälöity.

Eikö hakkuiden tason ylärajan yhtenäinen määritys suhteessa vuotuiseen kasvuun olisi selkeä ja tasapuolinen lähestymistapa? Selkeä ja yhdenmukainen prosenttiosuus kaikille. Miksei näin voitaisi toimia?

Suomen metsälinjaa kritisoivat vetävät nopeasti yhtäläisyysviivan metsähakkuiden ja puun energiapolton välille. Todellisuudessa tukkipuu ja sahatavara ovat metsäteollisuuden tärkeimmät tulonlähteet. Puutuotteissa hiilidioksidi pysyy parhaimmillaan sitoutuneena vuosikymmenien ajan.  Pääsääntöisesti vain sivuvirrat ja puujäte käytetään energiaksi.

Esityksen vastustamisen on sanottu syövän Suomen kansainvälistä uskottavuutta. Olen eri mieltä. Neuvotteleminen omista lähtökohdista käsin on täysin tavanomaista EU-politiikassa.

Reilu taakanjako on tärkeä osa kestävää ilmastopolitiikkaa. Oikeudenmukaisuuden periaate takaa yhteisen päätöksenteon jatkuvuuden ja legitimiteetin. Parlamentin ympäristövaliokunnan kannassa tämä unohdettiin.

Yhteistoiminnassa kaikki osallistuvat tasapuolisesti, eikä yhtä tai kahta vedätetä kantamaan toisten taakkaa. Yhteisten tavoitteiden eteen työskentely vaatii neuvottelutaitoja, ei sinisilmäisyyttä.

Nykymuotoinen ympäristövaliokunnan ilmastoesitys tarkoittaa, että Suomi kustantaa jonkun muun päästöt.

Anneli Jäätteenmäki
Euroopan parlamentin jäsen