Onko Suomi EU:n mallioppilas?
Suomen epäselvä kanta Portugalin talouden apupakettiin nosti esiin kysymyksen Suomen maineesta Euroopassa. Onko entisestä EU:n mallioppilaasta tullut yhtäkkiä unionin räksyttävä koira?
Suomalaisissa asuu perinteisesti vahva usko siihen, että Suomi on EU:n mallioppilas. Maa, joka panee turhaltakin vaikuttavat EU-direktiivit huolellisesti ja nopeasti voimaan. Maa, joka ei uskalla eikä halua vastustaa suurten jäsenmaiden tahtoa.
Suomen mallioppilaan imago on osittain vuosien saatossa muodostunutta legendaa. Mutta ei se täysin tuulesta temmattukaan ole.
Ei ole yksiselitteistä, miten mallioppiluutta pitäisi mitata. Julkisuudessa mittarina käytetään usein sitä, kuinka suuren osan EU-direktiiveistä jäsenmaa on kansallisesti pannut täytäntöön.
Maaliskuisten komission tilastojen mukaan Suomi ei ollut julkaisuhetkeen mennessä saattanut kansallisesti voimaan 12 direktiiviä. Tällä sijoituimme mittauksessa jaetulle kymmenennelle sijalle yhdessä Belgian ja Ranskan kanssa. Parhaiten direktiivit on pannut täytäntöön Malta. Huonoiten Italia.
Maiden väliset erot eivät kuitenkaan ole suuria näissä tilastoissa. Ei ole myöskään selvää, että kansallinen voimaan saattaminen tarkoittaisi samaa asiaa kaikissa jäsenmaissa.
Jos mallioppiluuden mittarina käytetään, kuinka hyvin jäsenmaa on pitänyt huolta taloudestansa EU:n vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisesti, Suomi on ollut pitkään mallioppilas. Talouskriisin myötä Suomenkin luvut ovat kuitenkin näyttäneet punaista muiden Euroopan maiden tapaan.
Suomi on mukana niin yhteisvaluutta eurossa kuin ihmisten rajat ylittävää liikkuvuutta säätelevässä Schengenin sopimuksessa. Osallistumme tiivistettyyn yhteistyöhön EU-patentista, mutta emme kansainvälisissä avioerotapauksissa.
EU:n perussopimuksia muutettaessa emme ole vaatineet näyttävistä itsellemme poikkeuksia kuten jotkut muut jäsenmaat. Myöskään EU:n budjettineuvotteluissa emme ole olleet voimakkaimmin ajamassa erityisetuuksia itsellemme.
Neuvoston puolella olemme olleet viime aikoina aktiivisia digitaalisten sisämarkkinoiden kehittämisessä, mutta varsinaisena suurena EU:n aloitteentekijänä Suomea ei voida pitää. Merkittävät aloitteet tulevat yleensä suurista jäsenmaista, kuten Saksasta tai Ranskasta.
On hyvin subjektiivista sanoa, mikä jäsenmaa on EU:n mallioppilas, ja mikä ei.
Suomelta kaivataan aktiivisuutta, aloitteellisuutta, kriittisyyttä, tahtoa ja pitkän ajan näkemyksiä EU:n kehittämisestä. Nämä yhdistettynä hyviin neuvottelutaitoihin ja järkevien kompromissien etsimiseen tuo maallemme parhaimmat vaikutusmahdollisuudet Euroopan unionissa.
Suomelta kaivataan jämäkkyyttä asioissa, joissa kansallisen etumme on selkeästi pelissä. Jämäkkyys ei ole kuitenkaan änkyröintiä.
Julkaistu Suomenmaassa 24.5.2011