26
kesä
2013

Nato, järki ja tunteet

Suomen ulkopoliittisen keskustelun taustalla kummittelee Naton aave. Se kummitteli myös presidentti Niinistön Kultarannan seminaarin kulisseissa.

Ulkopoliittinen eliitti kannattaa laajasti Suomen Nato-jäsenyyttä, mutta kun kansalaisten enemmistö vastustaa, jäsenyyden kannattajat ajavat asiaansa kierrellen ja kaarrellen.

Ulkopolitiikasta on tullut sanansaivartelua, jossa oppineet arvioivat vakavalla naamalla liittoutumattomuuden ja liittoutumisen vivahteita. Maija ja Matti Meikäläinen putoavat kärryiltä ja ihmettelevät, onko Suomi täysin suunnaton, suuntaa vailla.

Nato-asiassa järki ja tunteet sekoittuvat kuin Jane Austenin kuuluisassa romaanissa. Suomi on joidenkin mielestä Naton salarakas. Naimisiin menoa enteilevää kihlauksen julkistamista Nato-kannattajat odottavat malttamattomina.

Suomen Nato-jäsenyyden puoltajat vaativat usein sellaista keskustelua, joka on ”vähemmän tunteellista” ja enemmän faktoihin perustuvaa.

Näin Nato-vastustajien perustelut alennetaan tunteelliselle, lapsenomaiselle tasolle, kun taas sen puolustajien puheenvuoroja pidetään järkevänä, aikuismaisena argumentointina.

Nato ei ole Muumilaakson mörkö, vaan valinta, jonka vaikutukset Itämeren alueen vakauteen ja turvallisuuteen ovat kyseenalaiset tai vähintään epäselvät.

Joku saattaa katsella Natoa Kylmä Sota -silmälasit päässä, mutta itse kyllä lähinnä mietin sitä, mikä on Naton rooli nykypäivän maailmassa.

Puolustusliiton jäsenten näkökulmasta Naton olemassaolon oikeutus lienee artikla 5:ssä, yhteisessä puolustuksessa. Tässä on myös syy Naton suosioon Baltian maissa, joissa Venäjä koetaan suurena uhkana. Myös Venäjä näkee Naton vastakkainasettelun kautta, vaikka emme sitä haluaisikaan.

Suomen kannalta olennainen kysymys on, miten järjestää oma, uskottava puolustus. Onko Suomen puolustus uskottavaa ilman sotilaallista liittoutumista? Vai vahvistaako liittoutumattomuus Suomen turvallisuutta?

Naton kriisinhallintatyö on ollut ansiokasta, mutta Suomi voi rauhankumppanina osallistua Naton kriisinhallintaoperaatioihin jo nyt. Tätä perinnettä kannattaa jatkaa.

Palataan vielä peruskysymyksen äärelle. Lisäisikö vai vähentäisikö Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys turvallisuutta Itämeren alueella?

Suomen turvallisuuspolitiikan pitää olla sellaista, että jännitteitä ei lisätä vaan niitä vähennetään.

Naton rooliin näyttää kuuluvan, että se jo olemassaolollaan luo vastakkainasetteluja. Nato tuskin tietoisesti hakee vastakkainasetteluja, mutta ne ovat, ehkä historiasta johtuen, tosiasia.

Onko Suomen viisasta hakeutua järjestöön, joka herättää ristiriitoja ja luo vastakkainasetteluja? Meille Nato-liittoutumattomuus on ollut kypsän valtion moderni vaihtoehto.

Suomi on oikeassa viiteryhmässä Ruotsin, Irlannin, Itävallan ja Sveitsin kanssa. On suurta viisautta, että emme omalla toiminnallamme luo ristiriitoja vaan pystyisimme sovittelemaan mahdollisia kiistoja.

Maantieteelle emme voi mitään, mutta maailma muuttuu koko ajan. Siksi keskustelu turvallisuuspolitiikasta on aina tarpeellista.

Anneli Jäätteenmäki
europarlamentaarikko

Kirjoitus on julkaistu Ilkassa 26. kesäkuuta 2013