Huippukokouksen jälkimaininkeja
”Kuulin, että on kaksi pääministeriä, jotka eivät olleet aivan läsnä kokouksessa. He eivät hyväksy päätöksiä. Minun täytyy kysyä Hollannin ja Suomen pääministereiltä: Nukuitteko? Sehän oli yömyöhä. Ettekö ymmärtäneet asioita? Vai oletteko kertoneet kotona jotain muuta kuin Brysselissä?”
EU-johtajien viime viikon kokouksista käytiin parlamentin Strasbourgin täysistunnossa tällä viikolla kiivas keskustelu. Yllä on poiminta sosialistiryhmän puheenjohtajan Hannes Swobodan puheenvuorosta.
Mitä EU-johtajien kokouksissa sitten oikein päätettiin? Tässä kolme asiaa:
1. Euroalueen pankkivalvojan perustaminen. Sen toimivuutta on kuitenkin ehditty jo laajasti epäilemään. EU:n pahoin epäonnistuneet pankkien stressitestit ovat vielä hyvin muistissa.
Yhdysvaltain liittovaltiollakin on oma pankkivalvoja. Siitä huolimatta Bernard Madoff pystyi 37 miljardin euron petokseen.
Osa myös kysyy, miten EU:n tulevan pankkivalvojan puolueettomuus pystytään varmistamaan. Helppoa se tuskin ainakaan tulee olemaan.
2. Euroopan pysyvä vakausmekanismi EVM voi pääomittaa pankkeja suoraan. Tällöin laina ei kasvata kriisimaan velkataakkaa.
Suuri periaatteellinen päätös, jota ei olisi koskaan pitänyt tehdä. Käytännössä suomalaiset veronmaksajat alkavat nyt rahoittaa espanjalaisia pankkeja.
Lisäksi vakausmekanismin 500 miljardin euron pääoma ei pitkälle riitä. Vielä tämän vuoden aikana Italia tarvitsisi siitä 260 miljardia ja Espanja 100 miljardia.
3. Euroalueen talouskasvua päätettiin tukea 120 miljardin euron tukipaketilla. Sitä rahoitetaan hyödyntämällä käyttämättömiä EU:n rakennetukia ja nostamalla Euroopan investointipankin pääoma ja hankelainoja.
Kasvua ja uusia työpaikkoja Eurooppa nyt kipeästi tarvitseekin. Toivottavasti nämä tukirahat niitä myös oikeasti luovat eivätkä juutu EU-byrokratian rattaisiin.
Sloveniasta on tulossa lähiaikoina jo kuudes euroalueen maa, joka tarvitsee muilta mailta apua. Kohta on vähemmän auttajia kuin apua tarvitsevia. Euron tulevaisuus on nyt vaakalaudalla.