Bryssel jatkaa normaalia elämäänsä perjantaihin asti. Parlamentti kokoontuu keskiviikkona ja torstaina täysistuntoon kuin alleviivatakseen kuluvan viikon olevan vain viikko muiden joukossa.

EU yrittää lakaista kiusallisen ongelmansa maton alle vaikenemalla. EU:n virkamiehiä on kielletty käyttämästä Brexit -sanaa. Komissio on pantannut lainsäädäntöesityksiä ja jopa EU:n budjetin käsittelyä on siirretty. Eroa kannattaville briteille ei haluta antaa yhtään lisäsyytä kritisoida EU:ta.

Viime viikolla eroa EU:sta ajava ei-kampanja johti mielipidemittauksia. Viimeisimmät mittaukset ovat tasaväkisiä. Ääniä ei ole vielä annettu. Mielipidemittaukset antavat suuntaa, mutta lopputulosta on vaikea ennustaa.

Pääministeri David Cameronin tilanne on tukala. Hän taistelee paitsi Britannian EU-jäsenyyden puolesta, myös paikastaan konservatiivipuolueen johdossa ja maan pääministerinä. Hänen arvovaltansa on sidottu kansaäänestyksen tulokseen.

Brittien suhde Eurooppaan on ollut aina ristiriitojen sävyttämä. Parlamentarismi juurtui Britanniaan, kun muualla Euroopassa myllersivät sodat, vallankumoukset ja ääri-ideologiat.

Vielä tänäkin päivänä britit syyttävät EU:ta epädemokraattisuudesta. Aika usein kritiikki myös osuu kohteeseensa.

EU:lla on peiliin katsomisen paikka. EU koetaan eliitin ja talouselämän etujen ajajaksi. Tavallisen kadunmiehen on vaikea kokea unionia omakseen.

Suvereniteetti eli valtion päätösvalta omiin asioihinsa on herkkä asia kaikissa jäsenmaissa, mutta erityisesti Britanniassa. Siirtomaavaltana ja brittiläisen kansainyhteisön johtajana Britannia oli se joka määräsi. Nyt tahtipuikkoa heiluttaa Saksa.

Suomen kannalta Britannian lähtö olisi huono asia. Maksuosuutemme EU:n budjettiin kasvaisi, kun merkittävää nettomaksajamaa Britannia ei enää maksaisi omaa osuuttaan.

Ilman Britanniaa EU olisi taloudellisesti sekä geopoliittisesti heikompi. Lisäksi pohjoisen ja lännen painoarvo unionissa vähenisi, kun taas vastaavasti etelän ja idän kasvaisi.

Viime viikolla kampanjointi sai ylleen synkän pilven, kun brittikansanedustaja Jo Cox murhattiin. Cox kampanjoi EU:ssa pysymisen puolesta.

Britit jakolinjojen molemmin puolin ovat osoittaneet sivistyksensä tuomitsemalla järkyttävän rikoksen ja rajaamalla sen kampanjoinnin ulkopuolelle.

Coxin murha on käynnistänyt keskustelun brittipoliitikkojen turvallisuudesta. Poliittinen väkivalta ei istu eurooppalaiseen demokratiaan. Sitä vastaan halutaan taistella yhteisessä rintamassa.

Anneli Jäätteenmäki
Kirjoittaja on Euroopan parlamentin varapuhemies.