7
kesä
2010

Äitiriski

Yllätyin kun havaitsin, että monissa Euroopan maissa naiset saavat äitiyslomalta täyden palkan. Olen pitänyt Suomea tasa-arvon mallimaana, mutta tilastot puhuvat toista. Äitiysloman palkoissa Suomi on keskikastia. Pituudessa kyllä pärjäämme.

Suomessa äitiyslomien palkat vaihtelevat nollasta kolmeen kuukauteen. Kaikilla akavalaisilla aloilla ei edes ole työehtosopimusta, mikä tarkoittaa, ettei äitiyslomistakaan ole sovittu.

Työehtosopimukset asettavat äidit epätasa-arvoiseen asemaan, sillä säännöt eivät ole äideille samat.

Moni perhe haluaisi useampia lapsia.  Tulotason lasku ensimmäisen lapsen synnyttyä panee monet epäilemään toisen lapsen hankkimisen järkevyyttä, vaikkei se olekaan ainoa syy yhden lapsen hankintaan. Tosiasia on, että äidiksi tulemiseen liittyy merkittävä taloudellinen riski.

Naapurimaassamme Virossa äidit saavat täyden palkan koko äitiysloman ajalta. Ruotsissa vanhempi saa 80 prosenttia palkasta 390 päivää kestävältä vanhempainvapaalta.

Miten on mahdollista, että useimmissa Euroopan maissa naisten asema äitiyslomamarkkinoilla on parempi kuin meillä. Onko niin, että Suomessa äitiyslomat eivät kuulu tärkeiden asioiden listalle työehtosopimuksista neuvoteltaessa? Näin näyttää valitettavasti olevan.

Euroopan parlamentin tasa-arvovaliokunta esittää 20 viikon mittaista, täyspalkallista äitiyslomaa eurooppalaisille äideille.

Esitys sisältyy parhaillaan käsittelyssä olevaan raskaussuojadirektiiviin, eli niin kutsuttuun äitiyslomadirektiiviin. Direktiivi on kirvoittanut kiitosten lisäksi kritiikkiä. Äitiysvapaiden kehittämisen sanotaan tulevan liian kalliiksi.

Niinhän ne tulisivatkin, jos vastuu sysätään yksinomaan naisvaltaisten alojen harteille. Ymmärränkin naisvaltaisten alojen työnantajien huolen. Maksavathan naisvaltaiset alat jo nyt leijonanosan äitiys- ja vanhempainvapaiden kustannuksista.

Vanhemmuuden kustannukset on jaettava tasan äidin ja isän työnantajien välillä, jotta naiset ja miehet olisivat tasa-arvoisia työelämässä. Mutta asia ei ole edennyt. Muistan kun asiaa pohdittiin 1980-luvulla. Työryhmä toisensa jälkeen on asiaa pohtinut. Tuloksia ei vain ole syntynyt. Toivottavasti joku viisas osaa vastata minulle mistä kenkä puristaa.

Pohjimmiltaan vanhemmuuden kustannusten jakamisen vaikeudessa ja vastahankaisuudessa ei voi olla kyse rahasta, sillä rahaa löytyy duunarimiesten saunalisiin ja miesjohtajien kultaisiin kädenpuristuksiin ja massiivisiin erorahoihin.

Kyse onkin asenteista.

Onneksi eurooppalaisella tasolla löytyy tahtoa äitiyslomien kehittämiseen. Poliittinen viiteryhmäni parlamentissa, liberaalidemokraattien ryhmä ALDE, kuuluu äitiyslomadirektiivin puolestapuhujiin. Parlamentti äänestänee direktiivistä heinäkuun täysistunnossa.

Mikäli tasa-arvovaliokunnan vaatimukset menevät läpi ja neuvosto asettuu parlamentin linjoille, on myös Suomen ryhdyttävä toimenpiteisiin tavoitteiden toteuttamiseksi. Erityisesti naisvaltaisten alojen työnantajat ja pienyrittäjät tarvitsevat – ja ansaitsevat – valtion taloudellisen tuen äitiyslomien kustannusten maksussa.

Faktat ja oikeudenmukaisuuden tarve puhuvat sen puolesta, että jotain on tehtävä naisten ja työelämän tasa-arvon puolesta, mielellään jo nykyisen nuoren naissukupolven aikana.

Julkaistu Finunionsin sivuilla 7.6.2010